YTM, väitoskirjatutkija Johanna Majala työskentelee lehtorina ja Jäkälä-hankkeen asiantuntijana Lapin ammattikorkeakoulun Osallisuus ja toimintakyky -osaamisryhmässä.

Jälkihuoltoa kehittämässä

Lapin ammattikorkeakoulu on yhdessä Lapin yliopiston sekä Lapin hyvinvointialueen kanssa kehittänyt Lapin jälkihuoltopalveluita. Jäkälä-hanke käynnistyi 1.3.2024, jolloin jälkihuollon kehittämistä ja innovaatioita koskeva pilotointi koski Lapin hyvinvointialueen lounaista aluetta. Hankkeen edetessä pilotointi on laajentunut koskemaan koko Lappia. Lapin ammattikorkeakoulun osa-alue on koskenut muun muassa jälkihuollon työntekijöiden työn sisällön kehittämistä. Jäkälä-hanke kuuluu osana sosiaaliset innovaatiot lastensuojelussa -koordinaatiohanketta (SOILA). SOILA vauhdittaa lastensuojelun sosiaalisia innovaatioita, niiden syntymistä ja kehittämistä valtakunnallisesti (THL 2026).

Jälkihuollosta säädetään lastensuojelulaissa, jossa lähtökohtana on tarjota jälkihuoltoa jokaiselle lapselle ja nuorelle vähintään puoli vuotta kestäneen kiireellisen sijoituksen, sijaishuollon tai avohuollon sijoituksen jälkeen.  (Finlex LSL 417/2007, 4§; 37§; 75–77§.) 

Jälkihuolto tukee lastensuojelun sijoituksessa ollutta lasta tai nuorta kotiutumisessa, työllistymisessä ja asumisessa. Tutkimusten mukaan lapsuudenperheestään lastensuojelun tukitoimena sijoitettuna olleet nuoret ovat yhteiskunnassamme haavoittuvassa asemassa. Nämä nuoret kohtaavat muita ikäisiään enemmän haasteita hyvinvoinnin kannalta keskeisillä elämän osa-alueilla, joten jälkihuolto on hyvin keskeinen tuen ja avun tarjoaja. (Salonen, Kaittila, Alin, Leinonen & Anis 2025, 410.)

Systeeminen muutos

Lastensuojelun uudistaminen edellyttää ennen kaikkea systeemistä muutosta. Systeemisessä muutoksessa keskeistä on ilmiöiden ja tapahtumien välisestä voimakkaasta keskinäisriippuvuudesta syntyvät, usein jopa ennakoimattomat kehityskulut (Uusikylä, Jalonen, Lintinen, Kotiranta & Jaakkola 2021, 8).

Jälkihuollossa systeeminen muutos tarkoittaa koko palvelujärjestelmän tapojen, rakenteiden ja ajattelumallien uudelleenorganisoimista siten, että ne tukevat yhteistä päämäärää – lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointia. Kyse ei ole yksittäisistä toimenpiteistä tai hankkeista, vaan pitkäjänteisestä prosessista, jossa tarkastellaan palvelujen kokonaisuutta, niiden välistä yhteistyötä sekä toimijoiden rooleja ja vastuita.

Systeeminen muutos korostaa yhteistä ymmärrystä, jatkuvaa oppimista ja sitä, että ratkaisuja kehitetään lähellä arkea yhdessä asiakkaiden ja ammattilaisten kanssa. Jäkälä-hankkeessa systeemisessä muutoksessa ovat aktiivisesti mukana muun muassa SOILA, yhteistyöhankkeet, Lapin jälkihuollon ammattilaiset ja kehittäjänuoret.

Jotta systeeminen muutos olisi mahdollinen, tulee ymmärtää, miten nykyinen systeemi toimii ja mitkä ovat sen toimijat ja näiden taustalla olevat tekijät. Lisäksi tärkeää on terävöittää eri toimijoiden jakama yhteinen visio ja tavoite. (Pulkkinen 2025.) Yhteiskehittäminen onkin juuri systeemisen muutoksen edellytys. Lastensuojelun jälkihuollon osalta uudistustyö tehdään yhdessä. (THL 2024.)

Tavoitteellista kehittämistä

Jäkälä-hankkeen tavoitteena on kehittää jälkihuoltopalveluita luomalla yhdenvertaiset ja tasalaatuiset jälkihuollon palvelut Lapin hyvinvointialueelle. Käytännössä tämä tarkoittaa jälkihuollon parissa työskentelevien ammattilaisten sekä yhteistyö tahojen ammatillisen osaamisen vahvistamista, mutta myös jälkihuollossa olevien nuorten tuen tarpeisiin vastaamista.

Esimerkiksi eri ammattilaisten työnjakoa selkeyttämällä, palveluprosesseja ja työkäytänteitä mallintamalla sekä yhteistyörakenteita ja palveluprosesseja selkiyttämällä saadaan laatua jälkihuollon palveluihin. Hankkeen aikana olemme keränneet alueen työntekijöiltä palautetta Webropol-kyselyiden ja työpajojen avulla. Saamamme palaute kehittämiseen liittyen on ollut positiivista.

Tavoitteena sosiaaliset innovaatiot

Hankkeen yhtenä tavoitteena on sosiaalisten innovaatioiden kehittäminen Lapin jälkihuoltopalveluihin. Innovaatiot ovat yleisimmin sovelluksia aiemmista ideoista ja niiden kehittäminen perustuu kysyntään ja määriteltyihin sosiaalisiin tarpeisiin. Sosiaalisilla innovaatioilla on arvo, joka muodostuu eri toimijoille konkreettisessa paikallisessa ja tavoitteellisessa toiminnassa ja vuorovaikutuksessa.

Erilaisissa ympäristöissä kehitetyt toimintamallit muovautuvatkin omanlaisekseen, tästä esimerkkinä Jäkälässä juuri Lapin hyvinvointialueelle kehitetyt toimintamallit. Paikallisuus ja kontekstisidonnaisuus on myös yhteydessä sosiaalisten innovaatioiden arviointiin, jotta toimintamallit juurtuisivat käyttöön. Arvioinnissa yhtenä mahdollisuutena on hyödyntää paikallistason toimijoita ja paikallispolitiikkoja yhdessä korkeamman tason toimijoiden kanssa. (Lehtelä & Koivisto 2019)

Juuri tätä arviointia ja kehittämistyötä toteutimme SOILA-koordinaatiohankkeen järjestämässä kehittämispäivässä syksyllä 2025. Mukana kehittämässä oli Lapin hyvinvointialueen esihenkilöitä. Huhtikuussa 2026 kehittämistyö ja arviointi jatkuu yhdessä kehittäjänuorten sekä jälkihuollon ammattilaisten kanssa.

Systeemisessä muutoksessa keskeistä on, että palvelut rakentuvat lasten ja perheiden tarpeista käsin, ei organisaatiolähtöisesti. Tämä edellyttää toimintakulttuuria, jossa tiedon jakaminen, moniammatillinen yhteistyö ja yhteinen ongelmanratkaisu ovat arkipäivää.

Kuvio 1. Sosiaalisten innovaatioiden kehittämisvaiheet (Ahonen ym. 2026, 23).

Yllä olevaa kuvioa sosiaalisten innovaatioiden kehittämisvaiheista on hyödynnetty Jäkälä-hankkeessa. SOILA-koordinaatiohankkeen kehittämispäivässä spiraalin avulla työstettiin lastensuojelussa olevia ilmiöitä ja kehitettiin tulevaisuuden lastensuojelua.

Kehittäminen on tulevaisuutta

Lastensuojelun kehittäminen on tärkeää, sillä palvelukokonaisuuden laatu on keskeinen sosiaalisesti, eettisesti ja taloudellisesti kestävän yhteiskunnan mittari. Suomessa lastensuojeluun käytetään vuosittain noin 1,2 miljardia euroa. Tästä huolimatta olemme ajautuneet tilanteeseen, jossa lastensuojelun kyky vastata viimesijaisista palveluista herättää huolta. Samanaikaisesti muu palveluekosysteemi ei toimi tarkoituksenmukaisesti siten, että lapset, nuoret ja perheet saisivat apua riittävän varhain. Pelkkä olemassa olevien toimintatapojen tehostaminen ei enää riitä. Tarvitaan rohkeaa innovointia ja uusien ratkaisujen käyttöönottoa lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin ja pärjäävyyden vahvistamiseksi. (Jäppinen ym. 2024)

Kehittäminen on tulevaisuutta, mutta se on myös tämän päivän välttämättömyys. Lastensuojelun kokonaisuus ei muutu kestäväksi itsestään, vaan se edellyttää suunnitelmallista, pitkäjänteistä ja moniammatillista kehittämistyötä. Muutosta rakentavat sekä rakenteelliset ratkaisut että arjen tasolla tehtävät pienetkin parannukset, jotka yhdessä vahvistavat järjestelmän toimivuutta. Keskeistä on, että kehittämistyö perustuu tutkittuun tietoon, käytännön kokemuksiin sekä lasten, nuorten ja perheiden omiin näkemyksiin. Heidän osallistamisensa on välttämätöntä, jotta syntyvät ratkaisut ovat aidosti tarpeisiin vastaavia ja juurtuvat osaksi palveluja.

Tulevaisuuden lastensuojelu rakentuu ennakoivista, saavutettavista ja oikea-aikaisista palveluista, jotka muodostavat eheän kokonaisuuden. Tämä tarkoittaa yhteisiä toimintamalleja, tiedon tehokasta hyödyntämistä ja aiempaa sujuvampaa yhteistyötä eri toimijoiden välillä. Kehittäminen ei ole yksittäisten hankkeiden varassa, vaan sen tulee olla osa jokapäiväistä työtä ja organisaatioiden toimintakulttuuria. Kun kehittämisestä tulee jatkuva prosessi, voidaan rakentaa lastensuojelu, joka kykenee vastaamaan sekä tämän hetken haasteisiin että tulevaisuuden muutoksiin – ja ennen kaikkea turvaamaan lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin.

Lähteet

Ahonen, Karoliina & Hirschovits-Gerz, Tanja & Inkinen, Helena & Jäppinen, Tuula & Kalliola, Susanna & Köykkä, Saara & Paju, Petri & Peltoniemi, Marianne & Weckroth, Niina 2026. Lastensuojelun sosiaalisia innovaatioita vauhdittamassa. Turvaverkkoja nuorten tulevaisuuteen -ohjelman väliraportti. THL. Työpaperi 1/2026. https://www.julkari.fi/server/api/core/bitstreams/b4dc7c64-34da-416b-a47c-da0177f3ccd1/content.

Finlex LSL 417/2007, Lastensuojelulaki 417/2007 4§;  37§;  75–77§. Viitattu 07.04.2026. https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/2007/417

Jäppinen, Tuula & Kalliola, Susanna & Ikäheimo, Merja & Weckroth, Niina & Hirschovits-Gerz, Tanja & Yliruka, Laura 2024. Sosiaaliset innovaatiot lastensuojelussa – mitä niiden erityispiirteet ovat? SOILA-koordinaatiohankkeen ja Innokylän innovaatiokatsaus.

Lehtelä, Simo & Koivisto, Juha 2019. Näkökulmia sosiaalisiin innovaatioihin ja niiden arviointiin. Työpaperi 7/2019. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-297-0.

Pulkkinen, Jukka 2025. Systeemisen muutoksen suunnittelu. Viitattu 08.04.2026. https://www.hamk.fi/julkaisut/systeemisen-muutoksen-suunnittelu/

Salonen, Sanni., Kaittila, Anniina., Alin, Minna., Leinonen, Leena., & Anis, Merja. (2025). Jälkihuolto mielenterveydellistä tukea tarvitsevien nuorten itsenäistymisen tukena. Janus Sosiaalipolitiikan Ja sosiaalityön Tutkimuksen Aikakauslehti, 33(4), 409–430. https://doi.org/10.30668/janus.147092.

THL 2026. Sosiaaliset innovaatiot lastensuojelussa -koordinaatiohanke (SOILA) – THL Viitattu 27.3.2026. https://thl.fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/sosiaaliset-innovaatiot-lastensuojelussa-koordinaatiohanke-soila-.

THL 2024. Viitattu 25.3.2026. https://thl.fi/julkaisut/kasikirjat/lastensuojelun-kasikirja/tyoprosessi/jalkihuolto.

Uusikylä JULKISEN SEKTORIN SYSTEEMINEN MUUTOS Kokemuksia maailmalta Petri Uusikylä, Harri Jalonen, Urho Lintinen, Sami Kotiranta, Suvi Jaakkola Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2021:15. Viitattu 07.04.2026. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/server/api/core/bitstreams/653347d2-6d07-4549-bc75-b82c473b3d33/content  VNTEAS 2021:15.