HTT Riikka Poikela työskentelee opettajana Lapin ammattikorkeakoulun Vastuulliset palvelut -osaamisryhmässä. 


Euroopan unionin aluekehittämisessä on jo pitkään puhuttu kilpailukyvystä, innovaatioista ja kasvusta. Näitä tavoitteita on edistetty muun muassa älykkään erikoistumisen politiikalla, jonka tarkoituksena on auttaa alueita tunnistamaan omat vahvuutensa ja rakentamaan niiden varaan tulevaisuuden menestystä. Viime vuosina keskusteluun on kuitenkin noussut uusi kysymys, joka liittyy hyvinvointiin talouskasvun rinnalla.

Tämä blogikirjoitus perustuu tuoreeseen artikkeliin Poikela, Mäenpää & Leinonen (2026). The sustainability turn in smart specialization: well-being promotion as a dimension of place-based regional transformation, jossa tarkastelimme kestävän hyvinvoinnin edistämisen roolia älykkään erikoistumisen uudistuvassa ajattelussa. Tutkimuksen keskeinen havainto on, että hyvinvointi ei ole pelkkä aluekehityksen myönteinen sivuvaikutus, vaan yhä enemmän sen varsinainen tavoite.

Mittaammeko oikeita asioita?

Alueiden menestystä arvioidaan usein investointien, yritysten kasvun, työpaikkojen tai tutkimus- ja kehittämistoiminnan määrän kautta. Samalla osa kehityksen vaikutuksista jää helposti mittareiden ulkopuolelle. Investointien määrä tai tutkimus- ja kehittämistoiminnan volyymi kertovat melko vähän siitä, kokevatko ihmiset arjessaan hyvinvointia tai esimerkiksi mahdollisuuksia rakentaa tulevaisuuttaan omalla alueellaan.

Tämä ajattelutavan muutos näkyy myös älykkään erikoistumisen kehityksessä. Kilpailukykyyn painottunut politiikka on vähitellen laajentunut kohti kestävyyttä, yhteiskunnallisten haasteiden ratkaisemista sekä julkisen arvon tuottamista, jota tavoitellaan yhteistyössä yhä monipuolisempien sidosryhmien kesken. (Grillitsch, Stihl, & Hermelin 2026; Foray 2025; Poikela, Mäenpää & Laakkonen 2023.)

Hyvinvointi syntyy paikassa

Yksi tutkimuksemme keskeisistä havainnoista liittyi paikan merkitykseen. Hyvinvointia ei rakenneta abstraktisti kansallisella tai eurooppalaisella tasolla, vaan konkreettisissa erilaisissa ympäristöissä, kunnissa, kylissä, kaupungeissa ja yhteisöissä (Fudge, Ogier & Alexander 2021). Samalla hyvinvoinnin edistäminen on yhä vahvemmin verkostomaista toimintaa. Mukana ovat kunnat, hyvinvointialueet, järjestöt, yritykset, oppilaitokset ja kansalaiset. Toimijoiden määrä kasvaa jatkuvasti, mutta yhteinen ymmärrys hyvinvoinnista ei välttämättä aina pysy mukana. (Grillitsch, Cobos-Cabral & Horvat 2025; Leinonen & Syväjärvi 2022.)

Verkostojen määrä ei vielä takaa sitä, että kehittämistyö vastaa ihmisten todellisiin tarpeisiin. Aluekehittämisessä onkin syytä tarkastella kriittisesti, kuinka hyvin strategiset tavoitteet ja hallinnolliset rakenteet tavoittavat ihmisten arjen kokemukset. Mitä kauemmaksi päätöksenteko etääntyy paikallisesta todellisuudesta, sitä suurempi riski on, että kehittämisen kohteet määritellään järjestelmien tai esimerkiksi välineellisten innovaatioiden kautta. (Poikela 2025.)

Jos hyvinvointi todella halutaan nostaa alueellisen uudistumisen keskiöön, paikallisten tarpeiden, kokemusten ja elämäntilanteiden pitäisi näkyä nykyistä vahvemmin myös strategioissa ja kehittämishankkeissa.

Projektit eivät välttämättä luo pysyvää muutosta

Toinen tutkimuksemme keskeinen havainto liittyi aikaan pysyvyyttä luovana tekijänä. Hyvinvointia edistävät ratkaisut syntyvät usein hitaasti, mutta kehittämistoimintaa ohjaavat monesti lyhyet hankejaksot, määräaikainen rahoitus ja nopeasti vaihtuvat painopisteet. Tämä on tuttu ilmiö aluekehittämisen kentällä. Hyviä käytäntöjä syntyy, verkostoja rakennetaan ja uusia toimintamalleja kokeillaan. Silti liian usein osaaminen katoaa hankkeen päättyessä. (Poikela 2025.)

Aluekehittämisessä korostuvat usein uudet avaukset, pilotit ja hankkeet. Huomattavasti vähemmälle huomiolle jää kysymys siitä, mitä tapahtuu hankkeen päättymisen jälkeen. Kestävän muutoksen kannalta ratkaisevaa ei ole pelkästään uusien toimintamallien kehittäminen, vaan niiden juurtuminen osaksi organisaatioiden arkea, päätöksentekoa ja palvelujärjestelmiä. Ilman tätä jatkuvuutta myös lupaavimmat innovaatiot voivat jäädä vain väliaikaisiksi kokeiluiksi. Kestävä muutos tarvitsee jatkuvuutta, tiedolla johtamista, arviointia ja kykyä oppia yhdessä. (Poikela, Mäenpää & Laakkonen 2023).

Kenen hyvinvoinnista oikeastaan puhumme?

Hyvinvointia käsitellään usein yleisellä tasolla ikään kuin se tarkoittaisi samaa kaikille. Todellisuudessa hyvinvoinnin kokemukset, tarpeet ja mahdollisuudet sen edistämiselle jakautuvat alueilla hyvin eri tavoin. Myös osallistumismahdollisuudet vaihtelevat. Kaikkien ääni ei kuulu yhtä voimakkaasti kehittämistyössä. (Grillitsch, Stihl & Hermelin 2026; Jelsøe ym.2018.)

Tämä on myös älykkään erikoistumisen tulevaisuuden suuri kysymys. Jos tavoitteena on ratkaista aikamme suuria haasteita, ei riitä, että kehittämiseen osallistuvat julkiset organisaatiot, yritykset ja asiantuntijat. Tarvitaan myös laajemmin kansalaisten, järjestöjen sekä erilaisten väestöryhmien näkökulmia. (Poikela, Mäenpää & Laakkonen 2023.)

Osallisuuden merkitys korostuu erityisesti silloin, kun tavoitteena on yhteiskunnallinen uudistuminen. Jos kehittämisen suunnat määritellään vain institutionaalisten toimijoiden näkökulmasta, jää helposti huomaamatta, miten erilaiset väestöryhmät kokevat muutoksen ja sen vaikutukset. Kestävä aluekehitys edellyttääkin, että myös ne ihmiset, joihin päätökset vaikuttavat, voivat osallistua aidosti niiden suuntaamiseen. (Poikela, Mäenpää & Laakkonen 2023.)

Hyvinvointi aluekehityksen kompassina

Hyvinvoinnin edistämisen nostaminen aluekehityksen tavoitteeksi ei missään tapauksessa tarkoita kasvusta, innovaatioista tai kilpailukyvystä luopumista. Pikemminkin se haastaa tarkastelemaan niiden välineitä ja tapoja. Jos aluekehittämisen onnistumista arvioidaan ainoastaan taloudellisilla mittareilla, jää osa sen todellisista vaikutuksista näkymättömiin. Tulevaisuuden aluepolitiikassa keskeisintä ei pelkästään ole se, kuinka paljon alue tuottaa, vaan millaisia mahdollisuuksia se luo ihmisille esimerkiksi vaikuttaa, elää, osallistua. Hyvinvoinnin edistämistä sekä innovaatiotoimintaa tulisikin enemmän ajatella niiden integroimisen näkökulmista.

Alueellinen uudistuminen syntyy silloin, kun erilaiset toimijat kykenevät tunnistamaan uusia mahdollisuuksia, rakentamaan yhteistä suuntaa ja luomaan arvoa yhdessä (Poikela 2025). Tässä työssä myös Lapin ammattikorkeakoululla on keskeinen rooli tiedon tuottajana, verkostojen rakentajana ja alueellisen muutoksen mahdollistajana. Tulevaisuuden menestyviä alueita eivät välttämättä ole ne, jotka kasvavat nopeimmin, vaan ne, jotka kykenevät uudistumaan tavalla, joka vahvistaa samanaikaisesti hyvinvointia ja kestävyyttä (Grillitsch, Stihl & Hermelin 2026).

Lähteet

Foray, D. (2025). Smart specialisation strategies need to enter a third historical phase to promote truly sustainable development in regional economies (JRC Working Paper Series for a Fair, Innovative and Sustainable Economy, 06/2025). European Commission.

Fudge, M., Ogier, E., & Alexander, K. (2021). Emerging functions of the wellbeing concept in the regional development scholarship: A review. Environmental Science & Policy, 115, 143–150. https://doi.org/10.1016/j.envsci.2020.10.005

Grillitsch, M., Cobos-Cabral, F., & Horvat, A. (2025). Change agency and the capability approach: Regional development and well-being on the edge. Economic Geography, 101(5–6), 385–410. https://doi.org/10.1080/00130095.2025.2571094

Grillitsch, M., Stihl, L., & Hermelin, B. (2026). Municipalities: Actors of change in regional development? Geoforum, 173, Article 104660. https://doi.org/10.1016/j.geoforum.2026.104660

Jelsøe, E., Thualagant, N., Holm, J., Kjærgård, B., Andersen, H. L. M., From, D.-M., Land, B., & Pedersen, K. B. (2018). A future task for health-promotion research: Integration of health promotion and sustainable development. Scandinavian Journal of Public Health, 46(20 Suppl), 99–106. https://doi.org/10.1177/1403494817744126

Leinonen, J., & Syväjärvi, A. (2022). Barriers to health promotion strategy work in Finnish municipalities. Health Promotion International, 37(3), 1–11. https://doi.org/10.1093/heapro/daac091

Poikela, R. (2025). Älykkään erikoistumisen strateginen hallinta: Muutostoimijuuden, mahdollisuuksien tilojen ja transformatiivisen innovaatiopolitiikan yhteensovittaminen. (Acta electronica Universitatis Lapponiensis 418). Lapin yliopisto. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-507-9

Poikela, R., Mäenpää, A., & Laakkonen, M.-P. (2023). Why caring counts: Public value creation in smart specialisation through partnerships for regional innovation (PRI). European Journal of Spatial Development, 20(2), 22–42. https://doi.org/10.5281/zenodo.8026334

Poikela, R., Mäenpää, A. & Leinonen, J. (2026). The sustainability turn in smart specialization: well-being promotion as a dimension of place-based regional transformation. Innovation: The European Journal of Social Science Research. https://doi.org/10.1080/13511610.2026.2704157