Kirjoittajat: Anniina Tohmola, TtT, yliopettaja, Tulevaisuuden terveyspalvelut, Lapin ammattikorkeakoulu; Susanna Kantola, TtM, lehtori, Tulevaisuuden terveyspalvelut, Lapin ammattikorkeakoulu ja Hanna Lähde, TtM, lehtori, Tulevaisuuden terveyspalvelut, Lapin ammattikorkeakoulu 

Digitalisaation aikakaudella olemme oppineet tekemään työtä ja opiskelemaan tehokkaasti myös etänä ja hybridisti. Videokokoukset ja verkkokoulutukset ovat arkipäivää, ja ne mahdollistavat joustavan osallistumisen ajasta ja paikasta riippumatta. Silti jokaisella, joka on istunut samassa huoneessa kollegoiden kanssa pitkän ajan jälkeen, on varmasti sama tunne: mikään ei korvaa aitoa kohtaamista. 

Yhteisöllisyyden vahvistamisen omassa organisaatiossa, kampusten välillä ja yhteistyöverkostoissa tulisi olla aktiivista. Yhteisöllisyyden kokemus on meille tärkeä voimavara työssä (Sarkkinen 2022). Etänä toimiessa on tärkeää kiinnittää huomiota yhteisöllisiin kokemuksiin ja kohtaamisiin, joita työtä tehdessä syntyy (Kaltiainen, Suutala & Hakanen 2025).  

Työmatkat ovat enemmän kuin tiedon jakamista 

Konferenssimatkat, niin kansallisesti kuin kansainvälisesti, toimivat merkittävinä kohtaamispaikkoina, joissa yhdistyvät osaamisen kehittäminen, ammatillinen kasvu, kielitaidon kehittyminen ja yhteisöllisyys. Ne tarjoavat mahdollisuuden pysähtyä, syventyä ja ennen kaikkea kohdata ihmisiä – aidosti, läsnä ollen ja kiireettömästi. Näissä tilanteissa syntyy usein uusia oivalluksia ja näkökulmia, jotka vahvistavat sekä yksilön että työyhteisön toimintaa sekä antavat arvokkaita tulevaisuuden kehittämisen näkökulmia. 

Matkojen suurin anti ei useinkaan ole pelkästään ohjelmasisällössä, vaan siinä, mitä tapahtuu sen ympärillä: keskusteluissa, yhteisissä havainnoissa ja spontaanissa vuorovaikutuksessa. Kun ajatuksia ja kokemuksia jaetaan kasvokkain, syntyy merkityksiä ja ymmärrystä, joita ei voi saavuttaa yksin tai etäyhteyksien välityksellä. 

David Kolbin (1984) kokemuksellisuuden ajattelu tarjoaa tähän hyvän viitekehyksen. Kolbin mukaan syvällinen ammatillinen kehittyminen syntyy kokemusten, reflektion ja toiminnan vuorovaikutuksesta. Konferenssimatkat luovat juuri tällaisia tiloja, joissa uudet ideat, keskustelut ja kokemukset kietoutuvat yhteen ja muotoutuvat käytännön oivalluksiksi ja uusiksi toimintatavoiksi, esimerkiksi opetus- ohjaus- ja hanketyössä. 

Ihmisten välinen yhteys tekee kohtaamisista merkityksellisiä 

Kasvokkain tapahtuvat kohtaamiset tuovat inhimillisen ulottuvuuden ammatilliseen vuorovaikutukseen. Katse, ele, hymy ja läsnäolo rakentavat luottamusta ja vahvistavat yhteisöllisyyden tunnetta – elementtejä, joita on vaikea tavoittaa pelkkien digitaalisten välineiden kautta. Fyysinen läsnäolo luo tilaa aidolle vuorovaikutukselle, jossa syntyy uusia ideoita, yhteistä ymmärrystä ja yhteyksiä, jotka kantavat pitkälle tulevaisuuteen. 

Työterveyslaitoksen (2021) mukaan henkilökohtainen vuorovaikutus lisää psykologista turvallisuutta ja vähentää ulkopuolisuuden tunnetta, mikä puolestaan tukee hyvinvointia ja yhteistyön sujuvuutta. Juuri tällaisissa tilanteissa syntyy luottamuksen ja avoimuuden ilmapiiri, joka rohkaisee jakamaan kokemuksia ja kehittämään yhdessä uutta. 

Kasvokkain kohtaaminen ei siis ole vain tiedon välittämistä, vaan merkitysten rakentamista – ihmisten välistä yhteyttä, joka vahvistaa yhteisöä ja tekee työstä ja yhteistyöstä elävää. 

Verkostojen syntyminen ja vahvistuminen 

Konferenssimatkoilla, samoin kuin kampusten arjessa, syntyy verkostoja, jotka kantavat pitkälle. Henkilökohtaisilla keskusteluilla ja spontaaneilla kohtaamisilla on keskeinen rooli ammatillisten verkostojen rakentumisessa ja vahvistamisessa. Ne voivat synnyttää yhteyksiä, jotka johtavat pitkään jatkuvaan yhteistyöhön, yhteisiin hankkeisiin, tutkimuksiin tai vertaistukeen. Usein juuri epävirallisissa tilanteissa – kahvitauolla, yhteisellä illallisella tai matkaseurassa – syntyy luottamusta ja yhteisymmärrystä, jotka luovat perustan tuleville ideoille ja projekteille. Näissä verkostoissa jaetuilla kokemuksilla ja luottamuksella on suuri merkitys niin yksilön kuin organisaationkin kehitykselle. 

Verkostojen merkitys ulottuu paljon ammatillista hyötyä pidemmälle. Ne vahvistavat yhteisöllisyyttä ja tukevat työn mielekkyyttä sekä yksilön hyvinvointia. Kasvokkain kohtaaminen tarjoaa tähän erinomaiset edellytykset: se vahvistaa luottamusta, syventää yhteistyötä ja luo uusia mahdollisuuksia oppia toisilta. Verkostoissa piilee paljon niin sanottua hiljaista tietoa, joka välittyy parhaiten henkilökohtaisessa vuorovaikutuksessa sosialisaationa. Verkostoitumisen myötä laajasti levittäytynyt hiljainen tieto voidaan verkostossa muuttaa eksplisiittiseksi (Laihonen ym. 2013). Oppimisen kannalta on tärkeää, että osaamista kehitetään yhdessä ja verkostoissa, joissa tieto ja kokemukset kulkevat molempiin suuntiin 

Fyysisissä tapaamisissa syntyneet verkostot toimivat usein myös ammatillisina tukiverkkoina, jotka kannattelevat arjessa. Niiden kautta saa paitsi tietoa ja ideoita, myös inhimillistä tukea ja ymmärrystä – asioita, joita mikään digitaalinen väline ei täysin voi korvata.  

Matka ihmisten väliseen yhteyteen 

Työyhteisöjen hyvinvointi rakentuu vuorovaikutuksesta, luottamuksesta ja jaetuista kokemuksista. Konferenssimatkat eivät ole vain työmatkoja tai tapahtumia kalenterissa. Ne ovat hetkiä, joissa opitaan yhdessä, jaetaan kokemuksia ja vahvistetaan yhteisöllisyyttä. Jokainen kohtaaminen on mahdollisuus rakentaa uutta ymmärrystä – ei vain asioista, vaan myös ihmisistä.  

Vaikka virtuaaliset ympäristöt tulevat olemaan osa tulevaisuuden työelämää, elävä vuorovaikutus pysyy korvaamattomana. Se tekee oppimisesta merkityksellistä ja yhteistyöstä kestävää. Kasvokkain tapahtuvat kohtaamiset eivät siis ole vain yksittäisiä tapahtumia tai ammatillisen oppimisen tilaisuuksia, vaan osa työyhteisön pitkäjänteistä kehittämistä. Ne toimivat siltana uuden tiedon, kokemusten ja ihmisten välillä – tuoden organisaatioon uusia näkökulmia ja vahvistaen sen sisäistä koheesiota. 

Kuten Kolb (1984) korostaa, oppiminen ei ole yksittäinen tapahtuma, vaan jatkuva prosessi. Työyhteisöjen hyvinvointi rakentuu vuorovaikutuksesta, luottamuksesta ja jaetuista kokemuksista. Konferenssimatkat muistuttavat meitä siitä, että tämän prosessin ytimessä on aina ihminen – ja kohtaaminen, joka tekee tiedosta elävää. Jokainen kohtaaminen – niin työyhteisössä kuin konferenssimatkalla – on mahdollisuus vahvistaa yhteisöä, joka tukee meitä kaikkia kasvamaan ja onnistumaan yhdessä. 

Lähteet 

Kaltiainen J., Suutala S. & Hakanen, J. 2025. Hyvinvointi ja yhteisöllisyys monipaikkatyön ytimessä. Työterveyslaitos. Viitattu 10.11.2025. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-391-228-1  

Kolb, D. A. 1984. Experiential Learning: Experience as the Source of Learning and Development. Englewood Cliffs, NJ: Prentice Hall. 

Laihonen H., Hannula M., Helander N., Ilvonen I., Jussila J., Kukko M., Kärkkäinen H., Lönnqvist A., Myllärniemi J., Pekkola S., Virtanen P., Vuori V. & Yliniemi T. 2013. TIETOJOHTAMINEN. Tampereen teknillinen yliopisto, Tiedonhallinnan ja logistiikan laitos Tampere. Viitattu 10.11.2025. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-15-3058-6 

Sarkkinen M. 2022. Hyvä työkaveruus on voimavara, ja sitä voi tuunata entistä paremmaksi. Työpiste-verkkolehti.  Työterveyslaitos. Viitattu 10.11.2025. https://www.ttl.fi/tyopiste/hyva-tyokaveruus-on-voimavara-ja-sita-voi-tuunata-entista-paremmaksi

Työterveyslaitos. 2021. Pelotta töissä – psykologinen turvallisuuden työyhteisössä. Työterveyslaitos. Viitattu 10.11.2025. https://www.ttl.fi/sites/default/files/2022-12/Pelotta%20t%C3%B6issa%20%E2%80%93%20psykologinen%20turvallisuus%20tyoyhteis%C3%B6ss%C3%A4.pdf