Liikunnanohjaaja (YAMK), väitöskirjatutkija Arno Heikkala työskentelee lehtorina Lapin ammattikorkeakoulun Vastuulliset palvelut -osaamisryhmässä.

 Toimintakulttuuri syö strategian aamupalaksi.

Lause on tuttu lähes jokaiselle organisaatioelämän kyynikolle. Lapin AMKin pedagogiset linjaukset näyttäytyvät kuitenkin minulle oppijalähtöisinä ja tulevaisuuteen suuntaavina raameina, jotka antavat perustan ja suunnan opettajien pedagogiselle toiminnalle.

Tässä tekstissä pohdin linjauksia opettajan arjen ja ARVO-kehittämisprojektin näkökulmasta. Tarkastelen erityisesti sitä, miten yhteiset linjaukset muuttuvat arviointi- ja yhteistoiminnaksi sekä jatkuvan kehittämisen kulttuuriksi.

Pedagogiset linjaukset antavat yhteisen suunnan

Syyskuun alussa Pohjoinen hyvinvointi ja palvelut -osaamisalueen koulutuspäällikkö Sari Pramila-Savukoski kirjoitti Pohjoisen tekijät -blogissa pedagogisten linjausten taustasta, synnystä ja sisällöstä (Pramila-Savukoski, 2026). Minä jatkan tästä lehtorin arjen näkökulmasta: miltä linjaukset näyttävät yksittäisen opettajan silmin ja miten ne voisivat siirtyä yhteisistä sanoista pedagogisiksi teoiksi.

Lähes heti kesälomalta palattuani huomasin kesken työpäivän viestifeedistä, että odotetut Lapin AMKin pedagogiset linjaukset oli julkaistu. Luonnollisesti jätin meneillään olevan työtehtävän hetkeksi sivuun, avasin linjausten verkkosivun ja tutustuin aiheeseen. Ensireaktioni oli välitön ja vilpitön: ”Wow! Nämähän ovat upeat!” Innostukseni syntyi siitä, että tunnistin linjauksista oman pedagogisen filosofiani mukaisia ja itselleni tärkeitä näkökulmia. Mukana oli myös rohkeita, tulevaisuuteen suuntaavia avauksia.

Erityisesti innostuin diagnostisen, formatiivisen ja summatiivisen arvioinnin rinnalle nostetusta integroivasta arvioinnista. Myös väitöstutkimukseni teeman mukaisen pedagogisen hyvinvoinnin huomioiminen, opiskelijoiden uudistava ja tulevaisuussuuntautunut työelämäosaaminen ja korkeakoulupedagogisen toimintakulttuurin jatkuva kehittäminen puhuttelivat minua.

Linjaukset tarjoavat pedagogiselle toiminnalleni suuntaa ja selkänojaa. Ne vahvistavat jo tekemiäni pedagogisia valintoja ja antavat rohkeutta kokeilla uusia käytänteitä. Henkilökohtainen pedagoginen filosofiani linkittyy entistä vahvemmin ja näkyvämmin Lapin AMKin yhteiseen pedagogiseen suuntaan – Olen Pohjoista tekoa!

Innostukseni rinnalle nousi nopeasti käytännön kysymys: miten pedagogiset linjaukset muuttuvat Lapin AMKissa opetuksen, ohjauksen ja arvioinnin teoiksi?

Arviointi tekee osaamisen näkyväksi

Pedagogisissa linjauksissa osaaminen näyttäytyy pedagogisen toiminnan ytimenä. Tiedot, taidot ja asenteet muodostavat kokonaisuuden, joka näkyy opiskelijan kykynä toimia, soveltaa osaamistaan ja ratkaista todellisia ongelmia muuttuvissa ja monialaisissa työelämätilanteissa. Aiemmin hankittu osaaminen tunnistetaan ja tunnustetaan osana opintoja, ja opiskelijalle tarjotaan erilaisia tapoja osoittaa osaamistaan. Linjauksista välittyy ajatus pedagogisesta toiminnasta, joka tukee opiskelijan osaamista, kasvua ja kykyä käyttää oppimaansa autenttisissa tilanteissa.

Tätä toimintaa tukee konstruktiivinen linjakkuus eli constructive alignment (Biggs, 2014). Käsite huokuu linjauksista, vaikka se ei eksplisiittisesti tulekaan esille. Osaamistavoitteet, opetusmenetelmät ja arviointitoiminta muodostavat pedagogisen kokonaisuuden, joka ohjaa opiskelijan toimintaa ja tukee tavoitellun osaamisen kehittymistä. Ajatus näkyy erityisen selvästi linjausten kolmannessa kohdassa: ”Osaaminen näkyväksi: osaamisperustaisuus ja avoimuus pedagogiikan lähtökohtana.”

Pedagogiset linjaukset antavat yhteisen suunnan organisaatiossa tehtävälle ohjauksen, opetuksen ja koulutusten kehittämiselle. Arjessa ne näkyvät tiimien ja yksittäisten työntekijöiden valintoja ohjaavina periaatteina (Pramila-Savukoski, 2026). Linjaukset muuttuvat toiminnaksi, kun opettajat soveltavat niitä omassa työssään ja mukauttavat ratkaisut erilaisiin opetustilanteisiin.

Viime keväänä Vastuulliset palvelut -osaamisryhmässä käynnistetty ARVO-kehittämisprojekti (Heikkala & Pyykkönen, 2026) nousi heti mieleeni. ARVO tarjoaa mahdollisuuden kokeilla linjausten ajatuksia käytännössä ja rakentaa kokemuksista opettajille yhteisesti hyödynnettäviä toimintatapoja. Sen tavoitteiksi onkin kirjattu ”… kehittää sujuvampia, läpinäkyvämpiä ja opiskelijoiden kasvua, kehitystä ja oppimista tukevia pedagogisia ratkaisuja.” Projektissa olemme päättäneet keskittyä erityisesti arviointitoiminnan kehittämiseen. Päätöstämme ovat vahvistaneet Vastuullisten palveluiden opettajille viime keväänä tehty alkukartoitus sekä yhteisissä keskusteluissa esiin nousseet havainnot.

Linjauksissa esitellyt diagnostinen, formatiivinen, summatiivinen ja integroiva arviointi ovat ARVOn työssä keskeisessä roolissa. Jokainen näkökulma palvelee omaa tarkoitustaan opiskelijan oppimisprosessissa ja opettajan työssä. Niiden kehittäminen tarjoaa ARVOlle konkreettisen väylän muuttaa pedagogiset linjaukset käytännön ratkaisuiksi.

Arvioinnin näkökulmista minua innostaa erityisesti integroiva arviointi. Se auttaa opiskelijaa kokoamaan oppimaansa, tunnistamaan kasvuaan ja metataitojaan sekä suuntaamaan osaamistaan tuleviin tilanteisiin. Ajatus liittyy läheisesti edisteelliseen eli feedforward-toimintaan, jossa arvioinnista syntyviä havaintoja hyödynnetään seuraavien askelten suuntaamisessa. Tätä pedagogista ajattelua on toteutettu meillä aiemminkin, ja siksi on hienoa, että se näkyy nyt myös yhteisissä linjauksissa.

Opettajalle arviointitoiminta tarjoaa mahdollisuuden vuorovaikutukseen sekä vastuullisen ja läpinäkyvän pedagogiikan toteuttamiseen. Onnistunut arviointitoiminta auttaa opiskelijaa ymmärtämään, miksi, mitä, miten, milloin ja millä kriteereillä hänen osaamistaan tarkastellaan. Opiskelija osallistuu arviointiin aktiivisena toimijana ja voi olla mukana myös sen suunnittelussa. Opettaja puolestaan rakentaa osaamistavoitteisiin perustuvan pedagogisen polun sekä valitsee toteutukseen sopivat tehtävät, vuorovaikutustilanteet ja arviointikäytännöt. Kestävä, vastuullinen ja avoin kehittäminen vahvistaa opettajien ja opiskelijoiden yhteistyötä, tukee opintojen muotoilua hyvinvointiorientaatiolla ja rakentaa opettajan työhön kestäviä käytäntöjä. Linjaukset petaavat polun, opettaja muotoilee pedagogisen rakenteen ja opiskelija sekä opettaja kulkevat polkua vuorovaikutuksessa.

Yhteiset rakenteet vievät linjaukset arkeen

Yksi asia on tullut minulle vahvasti esiin Lapin AMKin kollegojen kanssa työskennellessäni: opettajilla on vilpitön halu auttaa opiskelijoita oppimaan, kasvamaan ja kehittämään osaamistaan. Samalla opettajat kantavat huolta opiskelijoiden ja omasta jaksamisesta, hyvinvoinnista ja korkeakouluarjen sujuvuudesta.

Pedagogisten linjausten siirtyminen käytäntöön rakentuu opettajan motivaatiosta kehittää pedagogista toimintaansa, käytettävissä olevasta ajasta, toimivista työ- ja apuvälineistä, vuorovaikutteisista käytänteistä sekä jo ennen opintojakson toteutusta saatavasta tuesta. Näiden avulla syntyy ratkaisuja, jotka sopivat opettajan työhön. Samalla korkeakouluarjessa on tärkeää tunnistaa suuret opiskelijaryhmät, opiskelijoiden yksilölliset tarpeet, käytettävissä olevat resurssit ja yhteisten toimintatapojen tarve. Näiden kysymysten näkyväksi tekeminen auttaa kohdentamaan aikaa ja tukea työn laadun, sujuvuuden ja jaksamisen vahvistamiseen.

Lapin AMKin sisäinen ja kollegiaalinen pedagoginen kehittäminen saa tilaa silloin, kun opettaja kokee sen helpottavan omaa ja yhteistä työtämme. Kun kehittämiselle on osoitettu aikaa, selkeät toimintatavat ja yhteisiä tilaisuuksia, onnistumiselle syntyy vahva perusta. Digipedatunnit, pedasessiot ja rajatut kehittämisprojektit tarjoavat tähän konkreettisia paikkoja. Parhaillaan erillinen pedagogisen kehittämisen resurssi antaa opettajille mahdollisuuden suunnitella, kokeilla, tarkastella kokemuksia ja jakaa toimivia ratkaisuja. Samalla yksittäisen opettajan työ liittyy osaksi yhteistä kehittämistä.

Tässä työssä askel askeleelta, vähä vähältä ja ”päivittäisen kehittämisen” Kaizen-tyyppinen ajattelu (Kregel, 2019) tarjoaa hyödyllisen toimintamallin. Lapin AMKin pedagoginen kulttuuri antaa jo nyt hyvän perustan kehittämiselle. Voimme viedä sitä yhdessä eteenpäin vähä vähältä:

  • yksi käytäntö kerrallaan 
  • pienillä ja tarkoituksenmukaisilla kokeiluilla 
  • kokemuksia yhdessä tarkastellen 
  • toimivia ratkaisuja edelleen kehittäen 

ARVO rakentaa välineitä yhteiseen kehittämiseen

ARVO toimii pedagogisten linjausten ja korkeakouluarjen välisenä nivelenä. Se suuntaa kehittämisresurssia toimintamallien ja työvälineiden rakentamiseen, kokeilujen toteuttamiseen sekä yhteisen oppimisen tukemiseen. Kokonaisuus etenee selkeästi: pedagogiset linjaukset antavat suunnan, ARVO rakentaa käytännön tukea ja opettajat soveltavat ratkaisuja omassa työssään.

Keväällä Vastuullisten palveluiden opettajille toteutettu alkukartoitus vahvisti ja suuntasi ARVOn tavoitteita sekä syksyn toimintatapoja. Pedagogisten linjausten julkaiseminen puolestaan loi kehittämiselle yhteisen kehyksen. ARVOn suunnitelman mukaan kehittämistyö etenee nyt vaiheittain:

  • tulevana syksynä rakennamme tietopohjaa, käytänteitä, malleja ja työvälineitä 
  • ensi talvena ratkaisuja kokeillaan erilaisissa arjen ympäristöissä 
  • keväällä 2027 kokemuksia ja havaintoja tarkastellaan ja toimivia ratkaisuja jatkokehitetään. 

Olemme jo ryhtyneet tuottamaan opettajien käyttöön tietopohjaista materiaalia, jonka ensimmäiset vedokset ovat valmiina. Seuraavaksi rakennamme käytänteitä ja työvälineitä, joita on tarkoitus kokeilla erilaisilla opintojaksototeutuksilla. Kehittämistyö tuottaa opettajien hyödynnettäväksi:

  • tietopohjaisia oppaita 
  • käytännön toimintamalleja ja työvälineitä 
  • pilotointikokemuksia ja havaintoja 
  • sovellettavia esimerkkejä. 

Tämä resurssi muodostaa ARVOn keskeisen lisäarvon tilanteessa, jossa opettajien oma kehittämisaika on rajallinen. ARVO tarjoaa tukea ja työvälineitä, ja arjesta kertyvät kokemukset ohjaavat seuraavaa kehittämisaskelta. Tämä on hyvä hetki tarttua linjauksiin, koska kehittämiselle on nyt yhteinen suunta, käytännön projekti ja opettajien arjesta nouseva tarve.

Arviointipolku tekee osaamisen kehittymisen näkyväksi

Arviointitoiminnan käytännön toteutus rakentuu opintojakson osaamistavoitteiden, opiskelijaryhmän ja tilanteen mukaan. Jokaisella neljällä arvioinnin näkökulmalla on oma roolinsa. Diagnostinen arviointi auttaa opettajaa ja opiskelijaa tunnistamaan lähtötilanteen ja luomaan suuntaa toteutukselle. Formatiivinen arviointi tukee oppimista ja toiminnan suuntaamista matkan aikana. Summatiivinen arviointi kokoaa ja todentaa saavutettua osaamista. Integroiva arviointi auttaa suuntaamaan karttunutta osaamista ja opittua tuleviin tilanteisiin.

Opintojakson alun orientaatiotehtävä voi toimia yhtenä arviointipolun lähtöpisteenä, jossa opiskelija tunnistaa ja sanoittaa aiempaa osaamistaan, tavoitteitaan ja lähtötilannettaan. Samalla opettaja saa tuntumaa ryhmän osaamisesta ja voi suunnata opetusta sekä ohjausta opiskelijoiden tarpeiden mukaan. Opintojakson aikana opiskelija reflektoi omaa toimintaansa ja osaamisensa kehittymistä, tekee osaamistaan näkyväksi erilaisissa tehtävissä ja tilanteissa sekä projisoi havaintojaan tulevaan toimintaan. Edisteellinen eli feedforward-ajattelu kulkee mukana pitkin oppimisprosessia, jonka aikana opiskelija ja opettaja hyödyntävät syntyviä havaintoja tulevien askelten suuntaamiseen.

Tätä prosessia tukevat opettajan, vertaisten ja opiskelijan väliset vuorovaikutustilanteet, kommentit, edisteet sekä oppimistehtävissä ja toiminnassa syntyvät havainnot. Jo ennen toteutuksen alkua opettajan merkittävä tehtävä on suunnitella arviointitoiminta ja rakentaa tarkoituksenmukaiset vuorovaikutustilanteet. Matkan aikana hän tukee opiskelijaa, herättää reflektiota ja tulevaisuuteen suuntaamista sekä hyödyntää kertyvää tietoa opiskelijoiden tarvelähtöisessä ohjauksessa. Onnistunut ja ennakoiva suunnittelu mahdollistaa reagoinnin oppimisprosessin aikana ja tukee myös opiskelijakohtaista opintojen muotoilua jossain määrin.

Oppimisprosessissa osaamisen näkyväksi tekeminen voi toteutua hyvin eri tavoin. Osaaminen voi tulla näkyväksi opiskelijalle itselleen, vertaisille, opettajalle tai koko oppimisyhteisölle. Opintojaksototeutukset ovat oppimisyhteisöjä, joissa opiskelija voi oppia ja tunnistaa kehittymistään myös itsenäisen työskentelyn ja itsearvioinnin kautta. Tämä tarjoaa mahdollisuuden opettajan työpanoksen realistiseen muotoiluun. Monipuoliset vuorovaikutustavat, opiskelijan autonomian tukeminen, tarkoituksenmukainen itse- ja vertaisarviointi sekä pienryhmien hyödyntäminen auttavat tunnistamaan opettajan kaikkein merkityksellisimmät vuorovaikutuskohdat.

Pedagogisen toimintakulttuurin ja opettajien oman osaamisen kehittymisen kannalta opettajan omalla toteutuksella kokeiltu arviointipolku voidaan kokemusten perusteella sovittaa myös opettajan muihin toteutuksiin tai jakaa kollegoille jatkojalostukseen.

Toimintakulttuuri rakennetaan yhdessä, yksi käytäntö kerrallaan

Pedagogisten linjausten toteutuminen näkyy parhaimmillaan pedagogisen toiminnan arjessa tapauskohtaisina ratkaisuina sekä yhteisenä keskustelu- ja toimintakulttuurina. Jo se, että linjausten teemat kuuluvat opettajien yhteisissä keskusteluissa, kertoo pedagogisen toimintakulttuurin kehittymisestä. Pedagogiset linjaukset ovat silloin mukana siinä, miten puhumme opetuksesta, tarkastelemme käytänteitämme ja suunnittelemme seuraavia ratkaisuja.

Toimintakulttuurimme rakentuu päivittäisissä valinnoissa. Se konkretisoituu opetuksen ja arviointitoiminnan ennakkosuunnittelussa, toteutusten ja Moodlen rakenteissa, opettajan ja opiskelijan vuorovaikutuksessa, opiskelijan ohjauksessa ja osallisuudessa sekä yhteisessä pedagogisessa keskustelussa. Yhteinen kehittämiskulttuuri vahvistuu, kun toimijat tunnistavat pedagogisten linjausten merkityksen ja oman mahdollisuutensa vaikuttaa. Selkeät tavoitteet, yhteiset toimintatavat ja kehittämiseen osoitetut resurssit rakentavat toiminnalle arvoa. Kehittämiseen käytetty aika tuottaa hyötyä, kun tiedämme, mitä tavoittelemme ja miten etenemme.

Yhden opettajan kokeilu voi levitä yhteiseksi käytännöksi, kun kokemuksia ja etenkin onnistumisia jaetaan rohkeasti. Yhteiset tilaisuudet tarjoavat paikan kokemusten tarkastelulle. Käytänteitä voidaan soveltaa, kehittää edelleen ja jakaa opettajalta toiselle. Universumia ei tarvitse räjäyttää yhdellä pedagogisella kehittämisteolla. Toimintakulttuuria voidaan rakentaa pala kerrallaan: yksi kokeilu, yksi havainto, yksi keskustelu tai yksi jaettu käytäntö kerrallaan. ARVO tukee toimintakautensa aikana näiden uusien kokemusten kokoamista, ratkaisujen jatkokehittämistä ja opitun jakamista.

Miksi, kenelle ja miten me tätä työtä teemme? Lopulta me opettajat ja muu henkilöstö teemme sitä opiskelijoidemme, kollegoidemme ja itsemme vuoksi – yhdessä. Seuraavan kerran, kun istahdat kollegasi kanssa aamukahville, ota pedagogiset linjaukset puheeksi. Kysy, millaisia ajatuksia ja mahdollisuuksia ne herättävät. Yksi keskustelu voi käynnistää seuraavan kokeilun, ja yksi kokeilu voi kasvaa yhteiseksi käytännöksi. Linjaukset antavat suunnan ja pohjan; meidän tehtävämme on rakentaa niistä pedagogista arkea. Pallo on meillä – tehdään yhdessä Pohjoista tekoa.

Tekoälyn käytön ilmoitus

Projektin teeman mukaisesti Copilot on ollut tämän tekstin luomisen tukena matkan aikana.

Lähteet

Biggs, J. (2014). Constructive alignment in university teaching. HERDSA Review of Higher Education 1, 5–22. Luettavissa: https://www.tru.ca/__shared/assets/Constructive_Alignment36087.pdf.

Heikkala, A. & Pyykkönen, K. (2026). Uusia käytänteitä hyvinvointia tukevaan arviointitoimintaan. Luettavissa: https://lapinamk.fi/blogiartikkeli/uusia-kaytanteita-hyvinvointia-tukevaan-arviointitoimintaan/.

Kregel, I. (2019). Kaizen in University Teaching: Continuous Course Improvement. International Journal of Lean Six Sigma, Vol. 10 No. 4, 975–991.

Lapin AMK (2026). Lapin ammattikorkeakoulun pedagogiset linjaukset. Luettavissa: https://lapinamk.fi/koulutus/pedagogiset-linjaukset/.

Pramila-Savukoski, S. (2026). Pedagogiset linjaukset rakentavat tulevaisuuden oppimista Lapin AMKissa. Luettavissa: https://lapinamk.fi/blogiartikkeli/pedagogiset-linjaukset-rakentavat-tulevaisuuden-oppimista-lapin-amkissa/.