Metsätalousinsinööri Sirja Sarkkinen työskentelee asiantuntijana Lapin ammattikorkeakoulun Tulevaisuuden biotalous -osaamisryhmässä.

Miltäpä kuulostaisi, jos arkipäiväsi kuluisi seuraavasti:

Päällesi puet verkkohupullisen suojahaalarin, vedät käsiisi paksut hanskat ja jalkaasi kumisaappaat – alle vielä reilu kerros vaatetta. Pian ympärillä surisee ja pörisee tuhansia mehiläisiä. Ilmassa leijuu ainutlaatuinen tuoksu, jossa sekoittuvat hunaja, vaha ja mehiläispesän oma, vaikeasti selitettävä ominaistuoksu.

Olet tarhamehiläisten pesillä.

Noh, tällaista tämä minun työpäivieni arki nyt on, kun tarhamehiläiset ovat talven jälkeen taas aktivoituneet.

Tänä keväänä Lapin ammattikorkeakoululla opiskelijoiden on ollut mahdollista saada valita vapaavalintaisina opintoina mehiläistarhaukseen liittyviä kursseja. Tarjolla on ollut teoriakurssi, jossa on perehdytty perusasioihin tarhauksessa ja siihen millaista se on nimenomaan täällä arktisissa sääolosuhteissa Lapissa. Teoriakurssin suorittaneet ovat voineet valita myös jatkokurssin, jossa mehiläisten hoitoa opetellaan käytännössä pesillä kevään ja kesän 2026 aikana. Tuntuu milteipä kunniatehtävältä, että on saanut kurssit suunnitella ja toteuttaa käytännössä.

Kun opettelin mehiläispesien hoitoa muutama vuosi sitten, rakastuin mehiläisten maailmaan kertaheitolla. Innokkuus sekä mielenkiinto on säilynyt vahvana niistä ajoista lähtien ja etuoikeutettuna se on myös osa työarkeani.

Kaikki lähti liikkeelle Arktinen mehiläistarhaus -hankkeesta Lapin AMKilla muutama vuosi sitten. Siinä pilotoitiin lämmitysjärjestelmiä mehiläispesiin alkukesän viileisiin lämpöolosuhteisiin sekä tutkittiin tarhamehiläisten vaikutusta luonnonmarjojen kuten mustikan pölytykseen. Mehiläiset kyllä itse hoitavat hyvin pesän lämpimänä pidon, mutta ei pesän lämpöolosuhteiden optimoinnista haittaakaan ollut. Tarhamehiläiset vaikuttivat mustikan marjontaan positiivisesti sellaisina kesinä, jolloin luonnonpölyttäjiä oli vähän.

Hankkeen jälkeen mehiläisiä on hoidettu normaalisti kesäisin. Nyt mehiläisiin liittyvää tietoa on siis saatu uusien kurssien myötä ujutettua opiskelijoille, erityisesti agrologi- ja metsätalousinsinöörien koulutuksissa.

En tiedä jännittikö opettajaa vai opiskelijoita enemmän ensimmäinen opetustunti mehiläispesillä. Onneksi opiskelijat olivat varmaankin yhtä innoissaan kuin opettaja, joten oli vapauttavaa opettaa motivoituneille opiskelijoille, miten mehiläispesillä toimitaan käytännössä. Teoria sulautui käytäntöön. Pesillä ollessa otin myös videotallennetta GoPro- kameralla (Kuva 1) niille, jotka eivät päässeet osallistumaan kyseiselle lähipäivälle. Siinäpä vielä lisää haastetta päivän sisältöön.

Kuva 1. GoPro- kamera ja mehiläiset molemmat omissa töissään. (Kuva Salla Tuominen)

Mehiläispesillä ei tarvitse käydä normaalisti kuin kerran viikossa kasvukauden aikana, joten ihan päivittäistä toiminta ei ole. Hoitamalla pesät säännöllisin väliajoin varmistetaan, että mehiläiset voivat hyvin ja niiden pesäoloihin vaikutetaan tilanteen vaatimalla tavalla.

Opiskelijat tarttuivat empimättä toimeen mehiläispesillä ja osallistuivat pesien hoitotoimenpiteisiin sen suurempia kauhistelematta (Kuva 2). Kokemattomalle kävijälle ensimmäinen kerta mehiläispesillä voi olla kokemuksena elämys joko positiivisesti tai negatiivisesti. Vaatii hermoja olla tuhansien surisevien mehiläisten keskellä.

Kuva 2. Opiskelijat tutkivat mehiläispesien elämää. Löytyykö emoa? (Kuva Salla Tuominen)

Keväällä varmistetaan, että pesät eivät kylmety ja mehiläisillä on tarpeeksi ruokaa. Lisäruokinta voi olla tarpeen, jos pesän omat talvisokerivarastot ovat ehtyneet ennen mesikasvien kukkaan puhkeamista. Myös siitepöly on tärkeää, jotta kesän ensimmäiset uudet mehiläiset pääsevät kehittymään.

Pesät, joita hoidamme sijaitsevat hieman Rovaniemen eteläpuolella. Olemme todenneet muiden vakiohoitajien kesken, että kevään olosuhteet ovat alkaneet olla epävakaita aiempiin keväisiin verrattuna; normaalia aiemmin tulevat lämpöaallot aktivoivat tarhamehiläisiä lennoille ennen kuin se olisi suotavaa. Siitepölyä ja mettä ei kuitenkaan ole vielä tarjolla maalis-huhtikuun aikana, joten tulevaisuudessa joudumme herkemmin seuraamaan pesien ruokatilannetta kevään aikana.

Tarhamehiläisille tärkein kevään ensimmäinen kukkiva kasvi on paju (Kuva 3), josta ne saavat talven jälkeen ensimmäiset mesi- ja siitepölyannoksensa.

Kuva 3. Paju on merkityksellinen kasvi tarhamehiläisille keväällä. (Kuva Sirja Sarkkinen)

Emo eli kuningatar on mehiläispesän tärkein jäsen (Kuva 4). Sen tehtävänä on tuottaa uusia jälkeläisiä ja toimia pesän hallitsijana. Työmehiläiset hoitavat pieniä tulokkaita, siivoavat pesää ja elämänsä loppuvaiheessa toimivat kerääjämehiläisinä. Kuhnureita löytyy pesistä huomattavasti työläisiä vähemmän. Niiden tehtävä on hedelmöittää emo häälennolla, joka tapahtuu sen 3–5 vuotta kestävässä elämässä vain kerran.

Kesällä työmehiläisten elävät noin 4–5 viikkoa. Talvella niiden elinikä on paljon pidempi, noin 6–9 kuukautta. Mehiläisten määrä vaihtelee, ja mehiläispesässä on noin 20 000–75 000 yksilöä vuodenajan mukaan. (Suomen mehiläishoitajain liitto SML ry 2026a.)

Kuva 4. Emo. (Kuva Salla Tuominen)

Kesän aikana kurssilaiset Lapin AMKilla saavat seurata mehiläispesän kehitystä ja opetella pesien hoitamista käytännössä. Päätarkoituksena mehiläisiin liittyvissä kursseissa on ollut lisätä tietoutta siitä mitä merkitystä tarhamehiläisillä on lähiympäristöön. Ne lisäävät osaltaan huoltovarmuutta toimimalla pölyttäjinä viljely- ja luonnonkasveille sekä tuottamalla myös muita hyödykkeitä ihmisille kuten hunajaa (esim. makeutus), vahaa (esim. voiteiden ainesosa) ja siitepölyä (esim. ravintolisä à korkea proteiinipitoisuus).

Mehiläistarhauksen aloittaminen vaatii syvempää perehtymistä aiheeseen, eikä sitä saa aloittaa hetken mielijohteesta. Se vaatii tiettyjä asioita kuten:

Tietoa: tietämättömyys mehiläisten hoidosta voi johtaa ->

  • Mehiläisille: huonot pesäolosuhteet: tautiriskit, herkempi parveilu.
  • Ihmisille: vaaratilanteet mehiläisten pistoista, resurssien valuminen hukkaan.​

Aikaa: pesillä tulee käydä kesäaikaan 7–9 päivän välein. Tällä estetään mm. parveilua.

Terveyttä: hyvä fyysinen kunto ja mehiläismyrkyn sieto. Täydet hunajalaatikot voivat painaa 25–35 kg. Mehiläismyrkkyallergia ei koskaan tule ensimmäisestä pistosta, vaan edellyttää aiempaa altistumista. Yleensä ihminen on allerginen joko mehiläisen tai ampiaisen myrkylle – harvoin molemmille.​

Fyysistä tilaa: mesi- ja siitepölykasvit, kuiva ja lämmin pesäpaikka. Pesien sijoitus mielellään kauemmas asuinrakennuksista.​ Myös hunajanlinkous ja pesäkaluston säilytystilat oltava kunnossa.

Rahaa

Suomen mehiläishoitajain liitto järjestää vuosittain koulutusta omien asiantuntijoiden sekä paikallisyhdistyksien kouluttajien kouluttamana eri puolella Suomea (Suomen mehiläishoitajain liitto SML ry 2026b). Nyt Lapin AMKilla toteutetut kurssit on tarkoitettu pääasiassa lisäämään tietoa luonnonvara-alan opiskelijoille mehiläisten maailmasta. Tulevaisuudessa mehiläisiin liittyvään opetukseen tulisi mahdollisesti myös mehiläispesätuotteiden jatkojalostukseen liittyvää kurssitarjontaa. Sen aika näyttää.

Mielenkiinnolla kohti kesää taas mehiläisten matkassa. Kyllähän sen ilmeestäkin näkee, miten mukavaa hommaa on päässyt toteuttamaan (Kuva 5).

Kuva 5. Tyytyväinen opettaja. (Kuva Sirja Sarkkinen)

Lähteet

Suomen mehiläishoitajain liitto SML ry 2026a. Koulutus ja kurssit. https://hunaja.net/mehilaistarhaus/koulutus-ja-kurssit/ Viitattu 19.5.2026

Suomen mehiläishoitajain liitto SML ry 2026b. Perustietoa mehiläisen elämästä. https://hunaja.net/hunajatietoa/tarhamehilainen/perustietoa-mehilaisen-elamasta/ Viitattu 14.5.2026