KM Eveliina Mäkitalo ja KM Marjukka Herajärvi työskentelevät erityisopettajina ja geronomi (YAMK) Tanja Marjanen-Korkala ja metsätalousinsinööri (YAMK) Merja Laajanen lehtoreina Lapin ammattikorkeakoulussa.

Voiko samaa osaamista osoittaa eri tavoin? Tässä blogitekstissä tarkastellaan vaihtoehtoisia osaamisen osoittamistapoja osana saavutettavaa ja yhdenvertaista opetusta sekä esitellään kokemuksia niiden hyödyntämisestä korkeakouluopetuksessa.

Yhdenvertaisuus opetuksessa: velvoite ja mahdollisuus kehittää

Saavutettavuuden ja yhdenvertaisuuden edistäminen korkeakoulutuksessa tarjoaa mahdollisuuden kehittää opetusta joustavaksi, opiskelijalähtöiseksi ja sujuvaksi. Kun opetus ja arviointi suunnitellaan ennakoivasti opiskelijoiden moninaisuus huomioiden, voidaan rakentaa oppimisympäristöjä, joissa kaikilla on mahdollisuus osallistua ja osoittaa osaamistaan tarkoituksenmukaisilla tavoilla. Saavutettavuus ei tällöin näyttäydy erillisinä tukitoimina, vaan osana laadukasta pedagogista suunnittelua, joka samalla vähentää kuormitusta ja tukee opiskelijoiden sitoutumista opintoihin.

Saavutettavuuden edistäminen kytkeytyy myös ammattikorkeakoulun lakisääteiseen velvollisuuteen edistää yhdenvertaisuutta ja ehkäistä syrjintää. Yhdenvertaisuuslain (1325/2014) mukaan koulutuksen järjestäjän tulee ehkäistä syrjintää ja edistää yhdenvertaisia mahdollisuuksia toiminnassaan. Opetuksen ja siihen liittyvien käytäntöjen tulee siten olla sellaisia, etteivät ne aseta opiskelijoita henkilöön liittyvien tekijöiden perusteella eriarvoiseen asemaan.

Tutkimukset osoittavat, että oppimisen ja jaksamisen haasteet koskettavat yhä useampaa korkeakouluopiskelijaa. Korkeakouluopiskelijoiden terveys- ja hyvinvointitutkimuksen mukaan yli kolmannes opiskelijoista kokee uupumusta, ja kahdeksalla prosentilla on todettu neuropsykiatrinen oirekuva, kuten ADHD tai autismikirjon häiriö (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2024).

Oppimisvaikeuksien kanssa kamppailevat opiskelijat voivat tukitoimien avulla saavuttaa opintojaksojen tavoitteet. Siksi opetuksen suunnittelun lähtökohtana ei tulisi olla yksittäisten tukea tarvitsevien ryhmien tai erityispiirteiden nimeäminen, vaan saavutettavan opetuksen rakentaminen kaikille. Korkeakouluopiskelijoiden moninaisuuden huomioiva suunnittelu tukee samalla yhdenvertaisuutta. (Pesonen & Nieminen, 2021.)

Ennakoiva suunnittelu saavutettavan opetuksen perustana

Opetuksen kehittäminen kaikille opiskelijoille soveltuvammaksi edellyttää pedagogisia ratkaisuja, jotka ovat osaamistavoitteiden kannalta perusteltuja ja integroituvat luontevasti osaksi korkeakoulun arkea. Ennakoivalla suunnittelulla ja saavutettavilla pedagogisilla ratkaisuilla voidaan lievittää opiskelijoiden kohtaamia oppimisen esteitä (Pekonen, 2010).

Vaihtoehtoiset osaamisen osoittamistavat ovat yksi keskeinen keino edistää saavutettavuutta ja yhdenvertaisuutta, sillä ne mahdollistavat osaamisen osoittamisen opiskelijoille tarkoituksenmukaisilla tavoilla.

Saavutettavuuden näkökulmasta on tärkeää, ettei oppimisympäristö rajoita tapoja osoittaa osaamista. Tavoitteena on huomioida saavutettavuus jo opetuksen suunnitteluvaiheessa, jolloin se ei näyttäydy jälkikäteisenä ”korjaamisena” vaan kiinteänä osana pedagogista suunnittelua ja opetuksen toteutusta. Tällainen ennakoiva lähestymistapa vahvistaa opetuksen saavutettavuutta ja tukee sen sisäänrakentumista osaksi opetuksen rakenteita ja toteutusta (Pesonen & Nieminen, 2021).

Keskeistä on, että kyse ei ole yksittäisistä poikkeusjärjestelyistä, vaan systemaattisesta ja ennakoivasta pedagogisesta suunnittelusta ja samalla tarve yksilöllisille järjestelyille vähenee. Vaihtoehtoiset osaamisen osoittamistavat voivat vähentää täydennystarpeita, hylkäyksiä ja uusintoja sekä vahvistaa opiskelijoiden motivaatiota (Alaranta ym., 2024).

Sama osaaminen, monta tapaa osoittaa

Kokemuksemme mukaan vaihtoehtoiset osaamisen osoittamistavat eivät tarkoita arvioinnin määrällistä lisääntymistä tai arviointityön monimutkaistumista. Vaikka niihin liitetään usein oletus kasvavasta työmäärästä, arviointikriteerit pysyvät kaikille opiskelijoille samoina. Opettaja ei tällöin arvioi eri sisältöjä, vaan samaa osaamista eri ilmenemismuodoissa. Näin ollen tehtävien määrää ei ole tarpeen lisätä, vaan usein yksi huolellisesti suunniteltu tehtävä riittää kattamaan oppimistavoitteet. Arvioinnin selkeys ja osaamistavoitteiden täsmällinen määrittely tukevat sitä, ettei vaihtoehtoisuus monimutkaista arviointia, vaan pikemminkin jäsentää sitä.

Vaihtoehtojen avoin ja kaikille opiskelijoille yhteinen tarjonta hyödyttää koko ryhmää ja tukee inklusiivista arviointia, jossa arviointi ei perustu ensisijaisesti yksilöllisiin järjestelyihin, vaan tavoitteena on kaikille opiskelijoille saavutettava ja osallistava arviointikäytänne (Nieminen, 2022). Tällöin arviointi ei perustu yksilöllisiin järjestelyihin tai tapauskohtaiseen päätöksentekoon, vaan opiskelijoille avautuu mahdollisuus valita itselleen tarkoituksenmukaisin tapa osoittaa osaamistaan.

Vaihtoehtoisten osaamisen osoittamistapojen kehittäminen geronomi- ja metsätalousinsinöörikoulutuksessa

Lehtorit Marjanen-Korkala ja Laajanen ovat työssään havainneet kuinka opiskelijoiden moninaisuus näkyy yhä enemmän opetuksessa ja ohjauksessa. Erilaiset oppijat ja opiskelun yksilölliset järjestelyt ovat saaneet pohtimaan vaihtoehtoisten osaamisen osoittamistapojen hyödyntämistä laajemmin kuin yksittäisten opiskelijoiden kohdalla. Molemmat kiinnostuivat saavutettavuuden toteutumisesta opiskelijan ja opettajan näkökulmasta.

  • Millä tavoin tuetaan erilaisia oppijoita opintojakson toteutuksessa?
  • Miten rakennetaan saavutettava oppimisympäristö?
  • Mitä työkaluja ja osaamista opettajalta vaaditaan?

Osana ammatillisen erityisopettajan opintoja Marjanen-Korkala ja Laajanen toteuttivat yhdessä kehittämistyön, jonka tavoitteena oli kehittää opintojaksojen saavutettavuutta tarjoamalla opiskelijoille vaihtoehtoisia osaamisen osoittamistapoja.

Kokemusten mukaan opintojaksoilla on usein oppimistehtäviä, joihin osoitetaan yksi osaamisen osoittamistapa. Kirjallisen tuotoksen tai videotallenteen työstäminen voi kuitenkin olla joillekin opiskelijoille haastavaa. Tämän takia palautusajat saattavat venyä, ja pahimmillaan opintojakson suorittaminen voi jopa jäädä kesken.

Kaikki opiskelijat eivät välttämättä tuo esiin oppimiseen liittyviä haasteitaan tai hae niihin yksilöllisiä järjestelyjä. Tämän vuoksi olisi hyvin tärkeää tarjota saavutettavaa opetusta sekä vaihtoehtoisia osaamisen osoittamistapoja koko ryhmälle.

Kehittämistyössä tehtävänantoihin lisättiin vaihtoehtoisia osaamisen osoittamistapoja, jotka sisälsivät vähintään kirjallisen tuotoksen tai tallenteena toteutettavan suoritustavan. Geronomikoulutuksessa opintojaksoille osallistui 45 opiskelijaa ja metsätalousinsinöörikoulutuksessa 112 opiskelijaa.

Osana kehittämistyötä toteutettiin opiskelijoille kysely, jossa kartoitettiin heidän näkemyksiään vaihtoehtoisten osaamisen osoittamistapojen hyödyllisyydestä, sekä tarpeellisuudesta muillakin opintojaksoilla. Kyselyyn vastasi geronomikoulutuksessa 14 opiskelijaa, ja metsätalousinsinöörikoulutuksessa 43 opiskelijaa. (Laajanen & Marjanen-Korkala 2026.)

Vaihtoehtoisuus tukee yksilöllistä oppimista

Marjanen-Korkalan ja Laajasen kehittämistyön tulosten mukaan lähes kaikki vastaajat (93 %) kokivat vaihtoehtoisten osaamisen osoittamistapojen olevan hyödyllisiä. Vaihtoehtoisten osaamisen osoittamistapojen koettiin tukevan oppimista, ja ne mahdollistavat sen, että asioita voi ilmaista itselleen sopivalla tavalla. Merkitykselliseksi koettiin myös se, että vaihtoehtojen avulla voidaan päästä jopa parempiin oppimistuloksiin.

“Vaihtoehtoiset suoritustavat tukevat oppimistani ja sitä, että pystyn suorittamaan tehtävää minulle sopivimmalla tavalla.”

“Tällä vaihtoehtoisella tavalla, voin päästä vaikka parempiin suorituksiin. Kirjoittamisen taito voi olla heikompi kuin puhuminen ja video toteutuksessa pääsee käyttämään luovuutta.”

Vastaajat kuvasivat vaihtoehtoisten osaamisen osoittamistapojen mahdollistavan jokaiselle omannäköisen ja tehokkaan tavan oppia asioita. Mahdollisuuksien koettiin lisäävän motivaatiota tehtävien tekemiseen.

“Vaihtoehdot antavat mahdollisuuden valita ja toinen vaihtoehdoista voi olla luontevampi tehdä ja lisää motivaatiota tehtävien tekoon kun on mahdollisuus valita.”

Vastaajista pieni osa (7 %) oli sitä mieltä, ettei vaihtoehtoisista osaamisen osoittamistavoista ollut hyötyä. Useamman vaihtoehdon sijaan koettiin yhden vaihtoehdon olevan itselle helpompaa.

“En koe välttämättä itselleni olevan hirveästi merkitystä sillä, että on vaihtoehtoisia suoritustapoja. Koen asian ehkä jopa niin, että olisi itselle helpompi, että on vain yksi.”

Vaihtoehtoiset osaamisen osoittamistavat lisäävät saavutettavuutta

Vaihtoehtoisten osaamisen osoittamistapojen koettiin tukevan opiskelijoita, joilla on erilaisia oppimisen haasteita. Eri mahdollisuudet koettiin tärkeiksi, jos opiskelijalla on esimerkiksi lukivaikeuksia. Vastaajista lähes kaikki (81 %) toivoivat, jokaiselle opintojaksolle vaihtoehtoisia suoritustapoja. Ne auttavat jaksamaan ja motivoivat tehtävien tekoon.

“Koen niiden olevan hyödyllisiä, voin valita itselleni mieluisimman (tehokkaimman) suoritustavan. Jos on vaikka ADHD ja haasteita keskittymisen kanssa. Tämmöinen siis auttaa paljon”.

“Tärkeää, että on eri mahdollisuuksia. Etenkin jos esim. lukivaikeutta yms.”

Vastaajista 19 prosenttia oli sitä mieltä, että valinnan mahdollisuus on hyvä mutta aina ei tarvitse olla mahdollisuutta valita. Lisäksi erittäin tärkeänä koettiin, että osaaminen erilaisista suoritustavoista lisääntyy opintojen aikana.

“Välillä on kiva valita, mutta ei aina tarvitse olla.”

“Toki on tärkeää, että suoritustavat eivät ole täysin vapaasti valittavissa, jotta osaaminen erilaisista suoritustavoista lisääntyy myös opintojen aikana.”

Opiskelijoilta kysyttiin vielä, millaisia vaihtoehtoisia osaamisen osoittamistapoja he toivoisivat opintojaksoilla olevan. Vastaajat kuvasivat erilaisten osaamisen osoittamistapojen olevan oppimista tukevia. Opiskelijoiden mielestä tehtävät voivat olla videotallenteiden tekemistä, kirjallisia tuotoksia, case-tehtäviä ja tenttejä. Lisäksi toivottiin suullisen osaamisen osoittamisen tapoja.

“Kirjallisia, keskustelujen muodossa, ehkä videotallenteita, powerpointteja, monivalintatehtäviä,”

“Monipuolisia vaihtoehtoisia suoritustapoja, jotta voi valita siihen hetkeen sopivamman työskentelytavan, joka tukee opiskeluani.”

Yhdenvertainen arviointi ja vaihtoehtoiset osoittamistavat

Ymmärrettävästi sekä opettajaa että opiskelijaa voi mietityttää miten arviointi tehdään tasapuolisesti erilaiset osaamisen osoittamistavat huomioiden. Opettajalta tämä vaatiikin perusteellista pohdintaa arviointikriteerien luomisessa. Tärkeintä on arvioida tuotoksen sisältöä eli sitä, miten hyvin opiskeltavan aiheen osaaminen tulee siinä esiin.

Marjanen-Korkala ja Laajanen ovat todenneet arviointimatriisin toimivaksi työkaluksi ryhmien tuotosten arvioinnissa. Erilaiset osaamisen osoittamistavat tuovat myös opettajalle vaihtelevuutta arviointien tekemiseen, vaikkakin se alussa voi työmäärää kasvattaa. Jatkossa työ kuitenkin helpottuu, ja samalla tehtävänanto kriteereineen on käyty tarkkaan läpi.

“Mielestäni on hyvä että opiskelija saa valita suoritustavan. Saa suorittaa haluamallaan tavalla. Toivottavasti arviointi on silti tasavertainen suoritustavasta riippumatta.”

Kohti saavutettavampaa opetusta – kokeiluista pysyviä käytänteitä

Kun vaihtoehtoiset osaamisen osoittamistavat suunnitellaan kaikille avoimiksi jo opintojakson alussa, opetus muuttuu ennakoitavammaksi ja pedagogisesti johdonmukaisemmaksi. Opettajan ei tarvitse tehdä tapauskohtaisia ratkaisuja, vaan opiskelijat voivat valita yhteisten kriteerien puitteissa itselleen sopivan tavan osoittaa osaamisensa. Tämä vähentää yksittäisiä joustoja, opetuksen aikaisia muutostarpeita sekä opiskelijoiden kysymyksiä ja viestintää, mikä keventää myös opetushenkilöstön kuormitusta.

Kun ohjeistus ja arviointikriteerit on kerran suunniteltu huolellisesti, niiden hyödyntäminen jatkossa on sujuvaa. Parhaimmillaan yhä useampi opiskelija palauttaa työnsä aikataulussa, koska kokee valitsemansa osaamisen osoittamistavan itselleen mielekkääksi.

Tehdystä kehittämistyöstä saadut hyvät kokemukset sekä sen myötä vahvistunut osaaminen ovat luoneet perustaa vaihtoehtoisten osaamisen osoittamistapojen vakiintuneelle hyödyntämiselle. Vaihtoehtoisten osaamisen osoittamistapojen laajempi hyödyntäminen opintojaksoilla edellyttää koulutusohjelmien sisäistä keskustelua osaamistavoitteiden toteutumisesta sekä opiskelijan osaamisen kehittymisen varmistamisesta.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että vaihtoehtoiset osaamisen osoittamistavat voivat tukea sekä opiskelijan oppimista että opetuksen sujuvuutta. Ne voivat lisätä motivaatiota, mahdollistaa omien vahvuuksien hyödyntämisen ja parhaimmillaan vähentää opiskeluun liittyvää kuormitusta sekä vahvistaa luovuutta.

Kuvio 1. Vaihtoehtoiset osaamisen osoittamistavat saavutettavan opetuksen tukena. Kuva luotu Microsoft Copilotilla tekijöiden suunnitelman pohjalta (2026).

Lähteet

Alaranta, M., Happo, I., Rollins, M. & Talonen, E. 2024. Saavutettavampaa korkeakoulutusta- vaiko parempaa oppimista kaikille? Oamk Journal. Oulun ammattikorkeakoulu. https://oamkjournal.oamk.fi/2024/saavutettavampaa-korkeakoulutusta-vaiko-parempaa-oppimista-kaikille/

Laajanen, M & Marjanen-Korkala, T. 2026. Oppimistehtävien vaihtoehtoiset suoritustavat. Julkaisematon raportti. Kehittämistyö. Ammatillinen erityisopettajakoulutus. Oulun ammattikorkeakoulu.

Nieminen, J. 2022. Assessment for Inclusion: rethinking inclusive assessment in higher education. Teaching in Higher Education, 29(4), 841–859. https://doi.org/10.1080/13562517.2021.2021395

Pekonen, E. 2010. Esteitä opintopolulla? Opiskelijoiden kokemuksia esteistä ja esteettömyydestä Kuopion yliopistossa. Itä-Suomen yliopisto. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-0132-3

Pesonen, H. & Nieminen, J. H. 2021. Huomioi oppimisen esteet: Inklusiivinen opetus korkeakoulutuksessa. PS-kustannus.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2024. KOTT-tutkimus. Oppimisvaikeudet ja opiskelukyky.https://www.thl.fi/kott_verkkoraportit/ilmioraportit_2024/oppimisvaikeudet_ja_opiskelukyky.html

Yhdenvertaisuuslaki 1325/2014. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2014/20141325