Kirjoittajat: Monna Alatalo, tradenomi (YAMK), lehtori, maaseutuelinkeinojen koulutus, Hämeen ammattikorkeakoulu; Miika Näsi, MMM, metsänhoitaja, lehtori, metsätalouden koulutus, Hämeen ammattikorkeakoulu ja  Maarit Timonen, MMM, metsänhoitaja, lehtori, Tulevaisuuden biotalous -osaamisryhmä, Lapin ammattikorkeakoulu

Ilmastonmuutos, metsätalous, kestävästi hoidettu riistakanta ja kaikille osallistujille turvallinen metsästäminen. Siinä opintoretkemme teemat, kun saksalaisen yhteistyökumppanimme Fachhochschule Erfurtin ja Hämeen ammattikorkeakoulun maaseutuelinkeinojen ja metsätalouden koulutusohjelmien sekä Lapin ammattikorkeakoulun Tulevaisuuden biotalous -osaamisryhmän edustajat kokoontuivat workshop -tapahtumaan Saksan Thüringenissä syksyllä 2025. 

Riistakantojen hoito on osa metsäsuunnittelua 

Ilmastonmuutos muuttaa metsiä kaikkialla maailmassa. Meillä Suomessakin kuusi tulee olemaan entistäkin haavoittuvaisempi kirjanpainajatuhoille, sienitaudeille ja juuriston korjuuvaurioille sään lämmetessä ja pakkasjaksojen lyhetessä. Saksassa tähän on jo havahduttu muuttamalla kuusivaltaisia metsiä monimuotoisemmiksi. Monilajiset sekametsät ovat vastustuskykyisempiä myös kuivuutta ja hellejaksoja vastaan. Tammea, pyökkiä, lehti- ja douglaskuusta istutetaan jatkossa kuusen sijaan ja luontaisesti uudistuvat muut puulajit ovat tervetulleita metsiin.  Vierailukohteemme Thüringenissä, Saksassa, on yksi pahiten hyönteistuhoista kärsineistä alueista.  Suomessakin kirjanpainaja etenee yhä pohjoisemmaksi. Tuoreimmat havainnot ovat jo Kuhmon korkeudella (Ylioja, Aarnio, Kokkonen & Melin 2024, s. 74).  

Suomen maapinta-alasta 86 % on metsätalousmaata ja kansantalouden näkökulmasta metsätalouden viennin arvo oli vuonna 2024 noin 12 miljardia euroa ja osuus viennistä 17 % (Metsäteollisuus, 2025). Erityisesti hirven, valkohäntäpeuran ja metsäkauriin aiheuttamista taimikkotuhoista metsätaloudelle keskustellaan meillä Suomessa vuosittain, kun alueelliset riistaneuvostot kokoontuvat päättämään hirvitalousalueiden hoitosuunnitelman tavoitteista. Suomen Riistakeskuksen (n.d.) verotussuunnittelun mukaan esimerkiksi Etelä-Hämeen alueella on kaksi hirvitalousaluetta, joille on asetettu tavoitteeksi hirvitiheys 2,7–3,7 yksilöä /1000 hehtaaria. Valkohäntäpeuran kantaa on leikattu voimakkaasti, jopa yli 30 % huippuvuodesta 2021. Metsäkauris on koko maassa pyyntilupavapaa, mutta kaadoista on tehtävä ilmoitus Riistakeskukselle Omariista -sovelluksessa. 

Vastaavasti Saksassa varsinaista kannanhoitosuunnitelmaa ei ole, vaan riistakantojen hallinta on osana laajempaa metsäsuunnittelua. Tärkeimmät riistalajit ovat saksanhirvi, metsäkauris, kuusipeura, villisika ja lammaseläimiin kuuluva mufloni.  

Thüringenin osavaltio sijaitsee Keski-Saksassa. Sen pinta-ala on noin 16171 km² ja asukkaita 2,11 miljoonaa ihmistä (Thüringen Landesamt für Statistik, 2021). Riistalle ihanteellinen Thüringen Wald muodostaa noin 550.000 hehtaarin kokoisen metsäalan, joka on kolmannes osavaltion kokonaispinta-alasta. Alueella metsätalous, luonnonsuojelu (esim. ilves- ja metsoprojektit) sekä riistanhoito ovat toistensa turvaajina. Otollisissa olosuhteissa tarvitaan aktiivisia toimia eli metsästystä, jotta metsä saa kasvaa ilman merkittäviä riistavahinkoja. Kaatomäärät Thüringenin osavaltiossa vuosina 2021–2024 on esitetty kuviossa 1. 

Kuvio 1. Eri riistalajien kaatomäärät Thüringenissä vv. 2021 – 2024 (Thüringer Ministerium für Digitales und Infrastruktur, n.d.) 

Villisian metsästyksessä haasteena on afrikkalainen sikarutto, jonka ehkäisemiseksi tehdään koko ajan töitä.  Naapuriosavaltioissa tautia on jo tavattu, mutta Thüringenissä ei – vielä. Omissa jahdeissamme ei esimerkiksi kaadettua villisikaa saanut avata maastossa, vaan sitä varten tuli oma kylmiöyksikkönsä, jonne lastattiin vain sisäelimiltään puhtaat ruhot (kuva 1). Jokaisesta ruhosta otettiin koepalat trikiini- ja ASF (African Swine Fever) – testejä varten (kuva 2). Muutoinkin lihankäsittelyn hygieniaan kiinnitettiin suurta huomiota. Thüringen Forst myy riistalihaa, jolloin sen elintarvikekelpoisuus on turvattava jalostusketjun alkuvaiheista lähtien. 

Kuva 1. Villisikaruhot avattiin vasta kylmäkontilla, jotta saatiin otettua näytteet, eikä mahdollisesti saastuneita sisäelimiä jätetty maastoon levittämään afrikkalaista sikaruttoa. Kuva: Maarit Timonen. 

Kuva 2. Villisian suolistus ja koepalojen otto, mukana lehtori Miika Näsi (oik.). Kuva: Monna Alatalo. 

Metsästyksessä aina tärkeimpänä turvallisuus 

Viikon aikana ryhmämme sai mahdollisuuden osallistua kahteen kyttäysjahtiin, jotka olivat tosin tuloksettomia. Huomionarvoista oli kuitenkin ampumalavojen korkeus (kuva 3). ”Kugelfang”, luotiansa vapaasti käännettynä, joka toistui jahtipäällikön puheessa. Kun jokainen ampuu vain maata kohti, ovat sivulliset ja ajojahdeissa myös ajomiehet koirineen aina turvassa. 

Kuva 3. Ampumalavat ovat pääsääntöisesti korkeampia, jotta ampumasuunta on aina maata kohti.  Kuva: Maarit Timonen. 

Saksassa metsästyksessä hyödynnetään myös kiipeämisvälineitä. Tällöin metsästäjä kiipeää suoraan, tukevaan puuhun, noin 6 metrin korkeuteen väijymään saalistaan ”climbing seat”- tekniikalla. Näin metsästäjä näkee kauemmas yli tiheän pensaskerroksen ja pystyy havaitsemaan mahdollisen saaliin hyvissä ajoin sekä ampumaan turvallisessa kulmassa maahan päin hyvin tähdätyn laukauksen. Kuvan 4 saksalaismetsästäjä Inka Richter on aloittanut metsästyksen kilpa-ammunnan harrastamisen jälkeen, koska aselupien hankinta ja ylläpitäminen on metsästäjille helpompaa Saksassa. 

Kuva 4. Inka Richter valjaat yllä valmistautumassa kiipeämään korkealle puuhun väijymään saalista. Kuva: Maarit Timonen. 

Koirien kouluttaminen villisikajahtiin on asia, johon Saksassa on jo pitkään paneuduttu. Seuruejahtiin ei ole koiralla asiaa ilman, että koe villisikatyöskentelystä on läpäisty. Toisin kuin Suomessa metsästykseen sopivia koirarotuja ei ole rajattu tarkasti Saksassa. Heillä lähdetään siitä, että jopa sekarotuinen koira, jolla on sopivat ominaisuudet ja joka läpäisee kokeet villisian kanssa, voi olla hyvä metsästyskoira. Metsästyskoiran tärkein ominaisuus on hakea ja löytää riista tiheästä pensaskerroksesta, ilmoittaa siitä haukkumalla, ja ajaa edellään haukussa riistaa kohti passissa olevia metsästäjiä niin, että metsästäjä tietää valmistautua sekä ampumaan riistaa että varomaan koiraa (kuva 5).  Koirat on puettu oransseihin huomioliiveihin kuten ihmisetkin vahingonlaukauksien välttämiseksi. Tällaista käytäntöä ei ole Suomessa. 

Kuva 5. Alueen kumpuileva maasto on haastavaa kovakuntoisemmillekin kulkijoille. Kuvassa koirat ovat aloittamassa päivän työnsä eli riistan hakemisen esille hyvinkin tiheistä taimikoista ja aluskasvustoista passimiesten eteen metsästettäviksi. Kuva: Maarit Timonen. 

Ajojahdissa ryhmämme sai useampia kaatoja saksanhirvestä kauriiseen. Myös villisikoja nähtiin, mutta niiden osalta jäimme vielä katsojiksi. Selväksi kuitenkin tuli riistan runsaus ja ajojahdin suuren maailman meininki. Satakunta ihmistä järjestäytyi ajo- ja passiketjuihin. Jo tullessa parkkeerauksessa tämä oli huomioitu niin, että ryhmityttiin omalle, oikealle paikalle, josta paikallisoppaan oli helppo ottaa ryhmä mukaansa, kun siirryttiin useammalla ajoneuvolla passipaikoille. Radiopuhelimia ei jahdeissa käytetä kuten Suomessa, koska niiden kuuluvuus on heikko kumpuilevassa maastossa, ja niiden käyttö on kiellettyä kulloisenkin osavaltion lainsäädännön mukaan. Jahti sai alkaa heti, kun metsästäjä oli noussut omaan torniinsa. Jahti loppui täsmälleen annettuun kellonaikaan saksalaiseen tyyliin selkeästi ja täsmällisesti. Isoja jahteja järjestetään tietyllä alueella kerran tai maksimissaan kahdesti vuodessa, jolloin alueen eläimiä häiritään mahdollisimman vähän ja metsästystulos saadaan maksimoitua ns. täsmäiskuilla harvakseltaan. 

Petoeläinpolitiikkaa Saksassa ja Suomessa 

Saksalaiset ovat metsästäneet jo 1800-luvulle tultaessa kaikki alueellaan luontaisesti olleet suurpedot sukupuuttoon. Alueelta löytyy muistokiviä viimeisestä metsästetystä karhusta tai ilveksestä vuosilukuineen. Tänä päivänä heidän vahvalla laiduntavalla riistakannallaan ei ole muita luontaisia vihollisia kuin ihminen ja hänen toimintansa riistakannan säätelytoimenpiteineen. Näistä merkittävimpinä liikenne ja siellä tapahtuvat riistakolarit ja sitten järjestetyt isot, alueelliset metsästystapahtumat eli jahdit.  

Puolasta tulee Saksaan vaihtuva luontainen susikanta rajan yli kuten meillä Suomessakin Venäjältä. Ilvestä saksalaiset yrittävät palauttaa luontoon siirtoistutuksin yhdessä metson kanssa. Metsoyksilöjä on tuotu Ruotsista Saksaan tarhapoikastuotantoa varten. Istutettavien ilvesten alkuperä on samaa Euraasian populaatiota kuin alkuperäinen kanta. Näistä istutetuista ilvesyksilöistä ja havaituista lisääntyneistä susipareista uutisoidaan kuin paikallisista julkkiksista paikallismediassa (Sächsische Staatskanzlei, 2025).  Tätä taustaa vasten ymmärtää saksalaisten myönteisen suhtautumisen petoihin ja tarpeen suojella suurpedot niin heillä kuin koko muussa Euroopassa.  

Suomessa on vakaat suurpetokannat, joiden kasvua on aiemmin rajoitettu kannanhoidollisella metsästyksellä. Viimeisien vuosien aikana metsästys ei ole ollut mahdollista, mikä on aiheuttanut huolta petojen kotieläin- ja porotaloudelle aiheuttamien vahinkojen lisääntymisestä sekä ihmisten turvallisuudesta syrjäseuduilla. Mikäli kannanhoidollista metsästystä ei jatkossakaan sallittaisi – riittävässä määrin-, tulevat karhun, suden ja ilveksen kannat kasvamaan voimakkaasti (Luke, 2025). Tällöin todennäköisesti myös petojen aiheuttamat vahingot lisääntyvät. 

Pohjois-Suomessa suurpedoilla on merkittävä vaikutus porotaloudelle. Paliskuntain yhdistys antoi lausuntonsa (lausunto Dnro 117/2025) eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnalle suden, mutta myös muiden petojen aiheuttamista vahingoista porotaloudelle keväällä 2025. Siinä yhdistys toi julki, että Suomen valtio varaa jatkuvasti liian vähän määrärahoja kasvavien porovahinkojen korvaamiseen. Vahingonkorvauksista joudutaan leikkaamaan ja vahingonkärsijät joutuvat odottamaan korvauksia entistä pidempään. Maa- ja metsätalousministeriön susiasetuksen muistion mukaan vuonna 2024 pelkästään susien aiheuttamien vahinkojen euromääräisen suuruuden arvioitiin nousevan 2,26 miljoonaan euroon.  

Metsätaloutta Saksassa ja Suomessa 

Thüringenissa kasvaa luontaisesti yli 80 puulajia, joista taloudellista merkitystä on noin 20 tällä hetkellä. Suomessa saa metsälain mukaan käyttää metsän uudistamisessa 14 eri puulajia, sekä muita puulajeja esittämällä riittävän selvityksen niiden kasvatuskelpoisuudesta sekä alkuperän soveltuvuudesta uudistettavan alueen olosuhteisiin. Taloudellisesti arvokkaimpia puulajeja ovat kuusi, mänty ja rauduskoivu. Tulevaisuus on arvailujen varassa, mutta todennäköistä on, että jatkossa puulajivalikoima kasvaa, tuotantoprosessit muuttuvat ja uusia metsä- ja sahateollisuustuotteita tulee markkinoille. Jo nyt saksalaiset vannovat sekametsiköiden nimeen ja pyrkivät edistämään kaikin tavoin monilajisia metsiä, jotka kestäisivät niin riista-, hyönteis-, tauti- kuin myrskytuhotkin entistä paremmin.  

Metsänhoitomenetelmistä on huomioitavaa, että Saksassa avohakkuu on kielletty ja kaikki jatkuvan kasvatuksen menetelmät ovat käytössä metsänuudistamisessa. Heillä puusto uusiutuu luontaisesti rehevillä maapohjilla ja suotuisassa ilmastossa ilman maanmuokkausta ja uudistamistoimia, kunhan vain syntyy riittävän suuri, avoin ja valoisa alue jonnekin. Tästä saadaan kustannussäästöjä metsätalouteen, elleivät liian suuret laiduntavat riistakannat tuhoa taimikoita jo heti alkuunsa. Useat Saksassa kasvavat taloudellisesti arvokkaat puulajit pystyvät myös uudistumaan muiden puiden varjostuksen alle. Tämä on merkittävä ero suomalaisiin puulajeihin. 

Alueen metsätalouden kirouksena on erittäin pirstaleiseksi jakaantunut metsänomistus, jonka historia juontaa juurensa keskiajalle asti, jolloin alueella oli useita itsenäisiä kreivikuntia ja maanomistus oli näiden paikallishallitsijoiden vallassa. Lisäksi oli vielä itään ja länteen jakaantuneen Saksan aika (1945–1990) Berliinin muurin murtuessa ennen Saksojen yhdistymistä. Samalla tehtiin maanomistusten uusjako ja yksityistäminen itäisessä Saksassa.  

Jos Suomessa keskimääräinen metsälön koko on noin 30 ha (Suomen Metsäyhdistys, 2019), niin Saksassa se on vain muutaman hehtaarin. Edellä mainittu vaikeuttaa metsän- ja riistanhoitoa alueella ja aiheuttaa ylimääräisiä kuluja kaikkeen metsätaloudelliseen toimintaan alkaen metsä- ja puukaupoista aina isompien hankkeiden toteuttamiseen kuten metsäteiden rakentaminen puukuljetuksia varten tai luonnonhoitohankkeissa, esimerkiksi lajien ja vesien suojelemiseksi.  

Riistatalous Saksassa selkeästi osa metsätaloutta 

Riistatalous on Saksassa selkeästi osa metsätaloutta. Thüringen Forst -isäntämme Martin Balke totesi, että on sulaa hulluutta suojata kalliisti yksittäisiä puita, kun metsästyksellä saadaan kohdennettua ja nopeasti tehoavaa suojaa taimikoille (kuva 6). Yksityisillä alueilla tosin oli Saksassakin jopa pulaa sitoutuneista metsästäjistä, jotka myös kattavat kaatokiintiöt. Metsästys käy ihan työstä, kun on jahdissa 2–3 kertaa viikossa, ja kyttää villisikoja öisin. Siihen ei moni lähde. Korkeuserot tekevät tornistakin tapahtuvan jahdin fyysisesti rankaksi, kun saalis täytyy raahata ylös laakson pohjalta. 

Kuva 6. Martin Balke (oik.) esitteli ajojahdin aikana riistan aiheuttamia tuhoja alueella. Kuvassa saksanhirven aiheuttamia tuhoja taimikossa. Kuva: Maarit Timonen. 

Saksan Thüringen ja Suomi ovat niin riistamaina kuin maa- ja metsätalousmaina erilaisia. Ilmasto, käytettävissä olevat hehtaarit, kulttuuri ja perinteet ovat omanlaisensa. On oletettavaa, että mekin olemme samanlaisten haasteiden edessä tulevaisuudessa kirjanpainajan ja kuusivaltaisten metsien kanssa. Jotkin riistalajit tulevat olemaan ahtaalla lumirajan noustessa, kuten metsäjänis ja riekko vaihtaessaan värityksensä lumisen ajan mukaan. Vastaavasti toiset lajit saavat enemmän jalansijaa elinolosuhteiden parantuessa kuten esimerkiksi metsäkauriit, jotka eivät ole sopeutuneet liikkumaan syvässä lumessa pienillä sorkillaan.  

Vaikka villisikojen leviämistä Suomeen Venäjältä monet metsästäjät odottavat innokkaina, niin haittapuolena on, että villisiat tuhoavat tehokkaasti monenlaisia metsä- ja peltokasvustoja kaivaessaan vahvalla kärsällään ruokaa maasta. Eikä niiden jäljiltä ole mikään maassa pesivä turvassa kuten esimerkiksi kanalintujen pesät ja poikueet. Tämä on Saksassa käytännössä havaittu useissa metsojen siirtoistutuksissa. Lisäksi afrikkalaisen sikaruton leviäminen villisikojen välityksellä olisi tuhoisaa maamme sianlihantuotannolle.  

Matka oli onnistunut kokemus koko suomalaisporukalle. Näimme, koimme ja opimme meille uusia tai erilaisia asioita riistataloudesta ja sen toimintaympäristöstä Saksassa. Kiitämme saksalaisia isäntiä sekä matkaa tukeneita tahoja, ja samalla jo suunnittelemme jatkoa yhteistyölle (kuva 7).  

Kuva 7. Koko suomalaisryhmä kuvassa saksalaisten isäntien kanssa luonnonpuiston vanhassa pyökkimetsässä. Kuva: Maarit Timonen. 

LÄHTEET 

Kompetenzzentrum Wolf/Biber/Luchs KWBL am Thüringer Ministerium für Umwelt, Energie, Naturschutz, und Forsten. (n.d.) https://luchs-thueringen.de/de 

Laki metsälain muuttamisesta 1085/2013 

Luke. (2025) a. Viitattu 13.11.2025. https://www.luke.fi/fi/uutiset/ilveskanta-on-vahvassa-kasvussa 

Luke. (2025) b. Viitattu 13.11.2025. https://www.luke.fi/fi/uutiset/karhukanta-on-kasvussa 

Luke. (2025) c. Viitattu 13.11.2025. https://www.luke.fi/fi/uutiset/suomen-susikanta-vahvassa-kasvussa-kanta-painottuu-yha-voimakkaammin-lanteen 

Ministerium für Umwelt, Energie, Naturschutz und Forsten. (n.d.). Jagdstrecke Gesamt Freistaat Thüringen (Jagdjahr 1990 – 2024). https://umwelt.thueringen.de/fileadmin/Forst_und_Jagd_Fischerei/Jagd/Jagdstrecke/jagdstrecke-thueringen-1990-2024.pdf 

Paliskuntain yhdistys. Lausunto Dnro 117/2025. E 27/2025 vp Valtioneuvoston selvitys: Komission ehdotus Euroopan Parlamentin ja neuvoston direktiiviksi neuvoston direktiivin 92/43/ETY muuttamisesta suden (Canis lupus) suojeluaseman osalta. Viitattu 13.11.2025. EDK-2025-AK-17791.pdf 

Suomen Metsäyhdistys ry. (2019). Metsäalan yhteinen verkkolehti. Metsävarat ja metsänomistus. Viitattu 4.11.2025. forest.fi/fi/faktat/metsavarat-ja-metsanomistus/ 

Suomen Riistakeskus. (n.d.) Pienten hirvieläinten verotus. Viitattu 30.10.2025.  https://riista.fi/riistatalous/riistakantojen-verotuksen-suunnittelu/pienten-hirvielainten-verotus/ 

Sächsische Staatskanzlei. (2025).  Erster Luchsnachwuchs in Sachsen seit 300 Jahren. Viitattu 4.11.2025 https://www.medienservice.sachsen.de/medien/news/1091842 

ThüringenForst. (n.d.) Viitattu 30.10.2025. https://www.thueringenforst.de/wald-zukunft/waldbau-jagd-waldpflege  

ThüringenForst. (16.5.2023). Schwedenhühner stärken Thüringer Auerhahnpopulation. Viitattu 30.10.2025. https://www.thueringenforst.de/aktuelles-service/aktuelle-meldungen/detailseite/schwedenhuehner-staerken-thueringer-auerhuhnpopulation 

Thüringen Landesamt für Statistik. (2021). Bevölkerungsentwicklung 2021 bis 2042 nach zusammengefassten Altersgruppen in Thüringen. Viitattu 30.10.2025. https://statistik.thueringen.de/datenbank/TabAnzeige.asp?tabelle=lz300124%7C%7C  

Ylioja, T., Aarnio, L., Kokkonen, J. & Melin, M. 2024. Kirjanpainajatilanne vuonna 2023. Julkaisussa: Ylioja, T. & Sutela, S. (toim.). Metsätuhot vuonna 2023. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 34/2024. Luonnonvarakeskus. Helsinki. s. 74.