Insinööri (YAMK) Sakari Vestinen työskentelee asiantuntijana Lapin AMKin Älykäs rakennettu ympäristö -osaamisryhmässä.

Kuvittele hetki: ihminen syö vuorokaudessa noin kilon ruokaa ja juo 2–3 kiloa vettä. Mutta sisäilmaa? Sitä hengitämme 15–30 kiloa päivässä. (Korhonen & Lintula 2003, 23).

Silti sisäilma on usein asia, jota emme huomaa – ennen kuin jokin menee pieleen.

Kun työpaikan kokoushuoneessa alkaa väsyttää, koululuokassa kiristää päätä, tai vanhan rakennuksen käytävällä tuntuu tunkkaiselta, kyse ei ole sattumasta. Sisäilmalla on suora yhteys ihmisen terveyteen, vireyteen ja jopa työtehoon. Ja jos sisäilma on kunnossa, sitä ei tarvitse ajatella – kaikki vain toimii (Pekkanen & Seuri 2024).

Tässä blogissa kuljetan sinut läpi sisäilman “ekosysteemin”: mitä tiede siitä kertoo, miksi ongelmia syntyy niin helposti ja miten vanhoihin rakennuksiin saadaan huipputason sisäilmasto rikkomatta niiden historiaa.

Tarinassa kulkee mukana tekninen näkökulma, mutta ajatukset pysyvät arjessa.

Kun ilma muuttuu viholliseksi – miksi sisäilmaongelmat syntyvät?

Suomen sisäilmakeskustelua on viime vuosikymmenet sävyttänyt yksi teema ylitse muiden: kosteus ja mikrobit. 1990-luvun laman jälkeen monet asuntokauppariidat nousivat otsikoihin ja sysäsivät sisäilmatutkimuksen uuteen vauhtiin. 2000–2010-luvuilla painotus oli etenkin mikrobivaurioissa, ja 2020-luvulle tultaessa ympäristöherkkyys ja mediakeskustelun polarisaatio nostivat aiheen entistä suuremman huomion kohteeksi. (Pekkanen & Seuri 2024).

Kosteus on sisäilman akilleenkantapää. Kun rakenteet kastuvat, ne eivät aina kuivu. Ja kun ne eivät kuivu, home alkaa kasvaa. Home ei ole vain “haju”, vaan mikrobikasvusto: hiivasieniä, bakteereja ja itiöitä. Näistä moni voi aiheuttaa oireita erityisesti allergikoille ja astmaatikoille.
Suomen kuntaliiton selvityksen mukaan jopa joka neljänteen julkisen sektorin rakennukseen tehtiin kosteus- ja homekorjauksia vuosina 2000–2005. (Reijula ym. 2012)

Ongelma ei ole yksin rakenteissa. Sisäilma muodostuu ulkoilmasta – ja jos ulkoilma on täynnä pienhiukkasia, ne kulkeutuvat sisälle, ellei ilmanvaihto suodata niitä pois. Tutkimusten mukaan kahdella kolmasosalla sisätilojen hiukkaspitoisuuksien vaihtelusta on suora yhteys ulkoilman pitoisuuksiin.

Toisin sanoen: sisäilman laatu ei ole yhden tekijän peli. Se on monimutkainen järjestelmä, jossa kosteus, ilmanvaihto, hiukkaset, VOC-yhdisteet, lämpötila, paine-erot ja huolto muodostavat kokonaisuuden. (H. Salonen ym 2015).

Ilmanvaihto – näkymätön konehuone, joka ratkaisee enemmän kuin luulet

Ilmanvaihto on sisäilman hiljainen sankari. Sen tehtävä on yksinkertainen:
tuoda tilalle puhdasta ilmaa ja viedä epäpuhtaudet pois.

Mutta käytännössä tämä on kaikkea muuta kuin yksinkertaista.

Ilmanvaihto:

  • laimentaa sisätiloissa syntyviä epäpuhtauksia
  • tuo ulkoilmaa sisälle (hyvine ja huonoine puolineen)
  • tasaa kosteutta
  • vaikuttaa pintojen kuivumiseen
  • pitää rakennuksen paine-eron turvallisena

Jos jokin näistä pettää – ongelmat alkavat nopeasti.

Miksi paine-erot ovat niin tärkeitä?

Suomessa rakennukset suunnitellaan olemaan lievästi alipaineisia tai tasapainossa ulkoilmaan nähden. Miksi?

Koska liiallinen alipaine imee epäpuhtauksia rakenteista sisälle.
Siksi suositus on, että alipaine ei saa ylittää 30 Pascalia, ja optimaalinen alue on 5–10 Pa.

Jos alipaine kasvaa:

  • rakenteiden rakosista tulee “piilohormeja”
  • orgaanisia yhdisteitä tai mikrobeja voi kulkeutua sisäilmaan
  • sisäilman kokemus muuttuu tunkkaiseksi

Tämä ei ole teoreettista , sitä tapahtuu jatkuvasti etenkin vanhoissa rakennuksissa. (H. Salonen ym 2015).

Vanha talo, uudet vaatimukset – miten moderni ilmanvaihto sopii vanhaan rakennuskantaan

Monet vanhat rakennukset ovat kauniita, arvokkaita ja täynnä historiaa  mutta rakennettu aikana, jolloin sisäilman ongelmia ei ymmärretty kuten tänään.

Tutkimusten mukaan vanhojen rakennusten tiiveys vaihtelee valtavasti, mikä vaikuttaa sekä energiankulutukseen että sisäilmaan.
Tehokkain tapa parantaa molempia on rakenteiden tiivistäminen ja koneellisen ilmanvaihdon asentaminen. ilmanvaihto (L. Eskola & ym. 2015), (K. Suresh 2000),(J. Straube 1995).

Ongelmana on, että:

  • painovoimainen ilmanvaihto toimii vain osan vuodesta
  • tiivistäminen ilman ilmanvaihdon tehostamista voi heikentää sisäilmaa
  • muutokset pitää sovittaa alkuperäiseen arkkitehtuuriin
  • käyttöolosuhteet ovat nykyään raskaammat (enemmän ihmisiä, enemmän laitteita)

Siksi nykyaikaisissa korjauksissa yhdistetään usein:

  • tiivistystoimet (seinät, alapohja, yläpohja, liittymäkohdat)
  • koneellinen tulo- ja poistoilmanvaihto
  • automaatio, joka reagoi CO₂-, VOC-, kosteus- ja lämpötilatietoihin (L. Eskola & ym. 2015).   

Yhdysvaltain ympäristövirasto EPA on jopa suositellut lisätutkimusta ilmanpaineohjatun koneellisen ilmanvaihdon hyödyistä sisäilman laadun parantamisessa. (EPA 2014).

Sisäilman hallinta on ennen kaikkea ennakointia

Sisäilmaongelmien paras hoito ei ole korjaus – vaan ennaltaehkäisy.
Tämä vaatii kolmea asiaa:

1. Ammattilaisen johtamaa huoltoa

Kiinteistöhuolto, joka ymmärtää talotekniikkaa ja dokumentoi toimet huoltokirjaan.
Kosteus- ja mikrobivauriot pitää korjata välittömästi.

2. Talotekniikan oikeaa käyttöä

Ilmanvaihtoa ei voi “säästää pienemmälle”. Väärät käyttötottumukset ovat yleinen syy sisäilmaongelmiin.

3. Seurantaa ja mittaamista

Rakennuksen tilojen:

  • lämpötila
  • Ilmankosteus
  • paine-erot
  • ilmamäärät
  • VOC- ja CO₂-pitoisuudet

kertovat nopeasti, onko järjestelmä tasapainossa.
Monet ongelmat näkyvät datassa ennen kuin ihmiset kokevat oireita. (H. Salonen ym 2015).

Miksi tästä kaikesta pitää puhua juuri nyt?

Koska ihmiset viettävät sisätiloissa jopa 90 % elämästään (H. Korhonen & M. Lintula 2003).
Koska rakennuskantamme vanhenee. Koska energiatehokkuusvaatimukset kiristyvät.
Ja koska sisäilman ongelmat eivät katoa vaikenemalla – ne ratkeavat vain ymmärtämällä kokonaisuuden.

Hyvä sisäilma ei ole “ylimääräinen mukavuus”. Se on perusedellytys oppimiselle, työlle, terveydelle ja hyvinvoinnille.

Kun sisäilma on kunnossa, huone tuntuu… oikealta. Ei liian kuuma, ei liian kuiva, ei tunkkainen, ei painava. Se on näkymätön tausta, joka mahdollistaa kaiken muun.

Blogi on kirjoitettu ReStart hanketyön lomassa. 1904 rakennettu Niilontalon sai muutoksen, joka ole vain tekninen päivitys. Se on uusi askel rakennuksen pitkässä tarinassa. Yhdessä etsimme tapoja, joilla historialliset kohteet voivat hengittää kevyemmin ja kestää aikaa aiempaa paremmin. Tämä työ vie Niilontalon kohti tulevaisuutta, jossa arvokas menneisyys ja kestävä kehitys kulkevat rinnakkain vielä toiset 100 vuotta.

Lähteet: