Hakkuutähteistä raaka-aineeksi – latvusmassan korjuu ja käyttö

Metsätalousinsinööri (AMK) Valtteri Vesterinen työskentelee asiantuntijana Lapin ammattikorkeakoulun Tulevaisuuden biotalous -osaamisryhmässä.

Artikkeli on laadittu osana MEBIP – Metsäbiotalouden sivuvirtojen jatkojalostus korkeamman lisäarvon tuotteiksi -hanketta.

Johdanto

Suomi on Euroopan metsäisin maa ja sen pinta-alasta peräti 75 prosenttia on metsien peittämää (Maa- ja metsätalousministeriö, päiväämätön). Tällä hetkellä metsistä saatavaa puuta hyödynnetään lähinnä ainespuun tuotannossa, mutta toimintaympäristön muuttuessa teollisuus etsii kuumeisesti uusia mahdollisuuksia hyödyntää Suomen metsävaroja. Hakkuiden lisääminen ei ole kuitenkaan ilmasto- ja ympäristövaikutusten kannalta kestävää, joten metsien lisäarvoa on lisättävä tehostamalla prosesseja, edistämällä raaka-aineiden talteenottoa ja hyödyntämällä sivuvirtoja.

Metsästä saatavat biotuotteet syntyvät ainespuun hyödyntämisen sivuvirroista, kuten sellun valmistuksen yhteydessä, tai neitseellisestä ainespuusta. Suomen metsissä on kuitenkin vielä hyödyntämätöntä potentiaalia puun muissa osissa ja sahoilta syntyvistä sivuvirroissa, joita hyödynnetään tällä hetkellä lähinnä energiantuotannossa. Kuusen ja männyn oksat jätetään pääasiassa hakkuiden jälkeen palstalle siitä huolimatta, että ne sisältävät uuttoaineiksi soveltuvia yhdisteitä, joita voitaisiin hyödyntää teollisuuden sovelluksissa. Näiden uuteaineiden tehtävä on esimerkiksi suojata puuta tuholaisilta, taudeilta ja vaurioilta.

Tässä artikkelissa käsitellään latvusmassan ominaisuuksia, käyttökohteita ja potentiaalisia korjuukohteita sekä logistiikan vaatimuksia.

Oulun yliopiston koordinoiman MEBIP-hankkeen tavoitteena on kehittää eri erottelumenetelmiä metsäbiotalouden sivuvirtojen hyödyntämiseen ja tutkitaan menetelmillä eroteltuja yhdisteitä. Hankkeessa kartoitetaan myös käyttökohteita kehitetyille teknologioille ja suunnitellaan arvoketjuja niiden hyödyntämiseksi. Lapin AMK toimii hankkeen osatoteuttajana.

Metsätalouden sivuvirtojen hyödyntäminen ja potentiaali pohjoisessa

Metsäbiotalouden merkitys on Lapille ja Kainuulle huomattavasti suurempi kuin Suomessa keskimäärin. Lapissa metsäbiotalous vastasi maakunnan tuotoksesta 9,5 prosenttia ja Kainuussa 8,6 prosenttia, kun koko maan keskiarvo oli 6,5 prosenttia. Toimialoittain Lapin metsäbiotalouden suurin sektori on massa- ja paperiteollisuus. Kainuussa ei ole kuiduttavaa jalostusta, mutta sahateollisuudella ja energiantuotannolla on siellä suuri rooli (Kainuun metsäneuvosto, 2025, s. 9; Lapin metsäneuvosto, 2025, s. 10).

Lapin ja Kainuun sivuvirrat

Lapin ja Kainuun metsäneuvostojen laatimat vuosien 2026-2030 metsäohjelmat peräänkuuluttavat puupohjaisten tuotteiden ja sivuvirtojen jalostusarvon kasvattamista sekä tutkimustoiminnan edistämistä (Kainuun metsäneuvosto, 2025, s. 19; Lapin metsäneuvosto, 2025, s. 16).

Tahtotilasta huolimatta sivuvirtojen potentiaali on tällä hetkellä pitkälti alihyödynnetty. Puutavaran tuotannosta peräti 30—50 prosenttia kokonaismassasta on hakkuutähteitä, kuten käpyjä, kuorta, neulasia ja oksia (Klavins ym., 2023, s. 3). Luonnonvarakeskuksen (päiväämätön a) Biomassa-atlaksen mukaan hakkuissa syntyvän latvusmassan vuosittainen kestävä korjuumäärä on Lapissa kuusella 240800 m³ ja männyllä 657000 m³. Kainuussa kestävä korjuumäärä on kuusella 187000 m³ ja männyllä 347000 m³ (kuvio 1). Raaka-ainetta Pohjois-Suomessa ja Kainuussa on siis riittävästi korkean lisäarvon tuotteiden jalostukseen.

Kuvio 1. Latvusmassan korjuupotentiaali Lapissa ja Kainuussa (Luonnonvarakeskus, päiväämätön a)

Kaskadi-periaate

Puiden hakkuutähteiden ja puunjalostuksen sivuvirtojen käsittelyssä tulisi noudattaa kaskadi-periaatetta (Sitra, päiväämätön) arvopyramidin (kuva 1) mukaisesti. Kaskadiperiaatteen ideana on, että raaka-aineen jalostus jalostushierarkiassa siirrytään korkeamman lisäarvon tuotteista alempiin, joka tarkoittaa käytännössä sitä, että mahdollisimman pieni osa raaka-aineesta hyödynnetään energiaksi.

Kuva 1. Metsätalouden sivuvirtojen arvopyramidi (Klavins ym., 2023)

MEBIP-hankkeen verkkokysely sivuvirroista

MEBIP-hankkeessa Suomessa toimiville metsäalan yrityksille teetetty verkkokysely paljastaa, että yli puolella vastanneista yrityksistä on kiinnostusta kehittää tai laajentaa sivuvirtojen jatkojalostusta, mutta valtaosa sivuvirroista – kuten kuoresta ja puruista – päätyy nykyisellään joko omaan tai paikalliseen energiantuotantoon. Kyselystä selviää, että suurimmat haasteet sivuvirtojen hyödyntämisessä ovat korkeat kustannukset saatuun hyötyyn verrattuna – osa yrityksistä jopa lahjoittaa tuotannostaan syntyviä sivuvirtoja. Ainoastaan kolmannes yrityksistä raportoi, että sivuvirtojen hyödyntämisessä ei ole merkittäviä haasteita.

Valtaosa kyselyyn vastanneista yrityksistä toimi saha- ja puunjalostusteollisuudessa, 5,6 prosenttia bioenergiantuotannossa ja 11,1 prosenttia jatkojalostuksessa. Metsänkorjuuyrityksiä ja urakoitsijoita ei saavutettu kyselyn avulla. Kyselyyn vastasi yhteensä 18 yritystä (Hietaniemi & Vesterinen, 2026).

Tulevaisuuden lääkkeet metsästä?

Puuaineen koostumus

Puubiomassa koostuu kolmesta pääkomponentista: selluloosasta, hemiselluloosasta ja ligniinistä. Pääkomponenttien lisäksi puun eri osat sisältävät uuteaineiksi kutsuttuja yhdisteitä vaihtelevina pitoisuuksina (Mofikoya, 2022, s. 17—19). Puubiomassa sisältää erityyppisiä uuteaineita – kuten alkaloideja, vahoja, rasvoja, proteiineja, pektiinejä, kasvikumeja, hartseja, terpeenejä, eteerisiä öljyjä ja fenolisia yhdisteitä – joita voidaan uuttaa eri menetelmillä. Useimmat puubiomassan sisältämistä uuteaineista ovat sekundaarimetaboliitteja, eli niiden rooli liittyy muuhun kuin solujen kehitykseen ja kasvuun, kuten esimerkiksi tuholaisilta ja patogeeneilta suojautumiseen (Routa ym., 2017 , s. 9). Osa puun sisältämistä yhdisteistä on haihtuvia orgaanisia yhdisteitä (VOC, volatile organic compound), jotka alkavat asteittain haihtumaan puun kaatamisen jälkeen (Routa ym., 2017, s. 20). Osa näistä yhdisteistä antaa hakkuutyömaalle sen ominaisen vahvan metsäisen tuoksun.

Puun uuteaineet

Puulajilla ja puun eri osilla on vaikutusta uuteaineiden pitoisuuksiin ja koostumuksiin. Kuusen ja männyn runkopuun kokonaisuuteaineiden pitoisuus on 1—4 ja 1—6,8 prosenttia kuivapainosta. Oksissa uuteaineita on 6,8—13,7 ja 8,4—14,1, kuoressa 23,5—28,3 ja 16—25,9 ja neulasissa peräti 37,8—43,3 ja 38,6—40,6 prosenttia kuivapainosta (Routa ym., 2017, s. 9).

Yhdisteiden – kuten eteeristen öljyjen – pitoisuuksiin vaikuttavat myös useat sisäiset ja ulkoiset tekijät. Sisäisiä tekijöitä ovat esimerkiksi kausittaiset, suvulliset tai geneettiset tekijät. Ulkoisia tekijöitä ovat mm. ympäristön vaikutus ja ekologia (Mofikoya, 2022, s. 26). Myös puun iällä on vaikutusta eri yhdisteiden pitoisuuksiin: vanhat puut sisältävät enemmän uuteaineita kuin nuoret (Routa ym., 2017, s. 14).

Uuteaineiden käyttö

Puusta saatavilla uuteaineilla on merkittävää teollista potentiaalia, vaikka uusia, kustannustehokkaita logistiikka- ja talteenottomenetelmiä kehitetään edelleen aktiivisesti (kuten MEBIP-hankkeessa). Puuperäisiä uuteaineita hyödynnetään monipuolisesti eri teollisuudenaloilla, joskin suurin osa niistä on peräisin selluteollisuuden sivuvirroista:

• Lääke- ja terveydenhuoltoala: Havupuiden (erityisesti kuusen) kuoresta ja pihkasta valmistettuja voiteita käytetään menestyksekkäästi niiden antimikrobisten vaikutusten vuoksi iho-ongelmien, kuten tulehtuneiden haavojen ja ihovaurioiden hoitoon (Mofikoya, 2022, s. 22).
• Kosmetiikka ja hygieniatuotteet: Havupuiden eteerisiä öljyjä ja fenolisia uutteita käytetään kosmetiikassa niiden tuoksun lisäksi antiseptisten, tulehdusta ehkäisevien sekä antioksidatiivisten vaikutusten vuoksi (Mofikoya, 2022, s. 26; Metsämuuronen & Sirén, 2019, s. 627).
• Elintarviketeollisuus ja säilöntäaineet: Neulasten ja muiden sivuvirtojen fenolisia yhdisteitä ja flavonoleja tutkitaan luonnollisina vaihtoehtoina synteettisille säilöntäaineille elintarvikkeiden säilönnässä ja pintojen suojaamisessa (Metsämuuronen & Sirén, 2019, s. 653). Sellu- ja paperiteollisuuden sivuvirroista syntyviä kasvisteroleita on hyödynnetty jo 80-luvulta asti kolesterolia alentavissa levitteissä (Kemia-Kemi, 2023).
• Maatalous: Mäntyöljyn resiinihapoista valmistetaan rehuaineita, joilla voidaan korvata rehuantibioottien käyttöä parantamalla lehmien pötsin mikrobistoa tuottavampaan muotoon (Biotalous, 2018).

Latvusmassan käyttöä uutteiden raaka-aineena rajoittaa tällä hetkellä kannattavuuden haasteet, ei niinkään raaka-aineen riittävyys (Tienaho ym., 2026, s. 2—3)

Latvus

Latvusmassalla tarkoitetaan hakkuissa syntyvää pienikokoista rankaa, neulasia ja oksia, jota ei voida hyödyntää ainespuuksi. Latvusmassaa muodostuu huomattavia määriä ainespuun korjuun yhteydessä, ja suuri osa siitä jätetään maatumaan palstalle tai poltetaan lämpölaitoksella.

Latvusosuus

Elävän latvuksen osuus on tärkeä mittari elinvoimaisuuden arviointiin nuorissa kasvatusmetsissä. Riukuuntuneet ja tupsulatvaiset puut kasvavat heikosti, eivät reagoi harvennukseen nopeasti ja kestävät huonosti lumikuormaa, tuulta ja muita tuhoja.

Myöhemmissä harvennuksissa hakkuiden ajankohta riippuu taas enemmän puuston pohjapinta-alasta (Tapio, 2024, s. 13–14, 37). Varttuneissa metsissä latvuksen merkitys ei ole niin suuri, kunhan se ei putoa alle 40 % puun pituudesta. Männylle alimpien oksien karsimisesta voi olla jopa hyötyä (Laasasenaho, 1997, s.135—136).

Latvuksen kasvu

Latvuksen kasvuun ja laatuun vaikuttaa useita tekijöitä. Tärkein tekijä puun elävän latvuksen pituuteen on metsikön tiheys. Taimikkovaiheen jälkeen puuston latvusto sulkeutuu ja alimmat elävät oksat kuolevat, joka johtaa latvusrajan nousuun (Laasasenaho, 1997, s. 135).

Puulajeilla on myös eri vaatimuksia kasvutilan suhteen: mänty vaatii valopuuna enemmän tilaa kuin kuusi. Myös kasvupaikalla ja siemenen alkuperällä on vaikutus puun rakenteeseen ja latvukseen (Aaltonen 1925, s. 5).

Latvuksen laatu

Latvuksen ja neulasten laatuun vaikuttavat pääasiassa metsätuhonaiheuttajat, kuten kasvitaudit ja hyönteiset. Tällaisia tauteja ovat männyllä esimerkiksi tervasroso ja männynversosurma, ja kuusella kuusensuopursuruoste (Luonnonvarakeskus, päiväämätön b). Metsikön puissa joiden neulasissa esiintyy kasvitauteja, ei tulisi hyödyntää jatkojalostukseen.

Kuva 2. Kuusen suopursuruoste (Vesterinen, 2026)

Latvusmassan korjuu ja menetelmät

Latvusmassan korjuuseen soveltuvat kohteet

Metsänhoidon suositusten mukaan latvusmassaa voidaan korjata kuivahkoilta kankailta ja vastaavia kivennäismaita viljavammilta kohteilta. Kivennäismailla sekä vastaavien turvemaiden muuttumissa tulee kuitenkin ottaa huomioon mahdollinen huuhtoumariski. Boorin puutoksesta kärsivissä kuusikoissa hakkuutähteet voidaan kerätä, jos ravinnetasapaino turvataan boorilannoituksella (taulukko 1).

Taulukko 1. Hakkuutähteen korjuuseen soveltuvat metsikkötyypit (Tapio, päiväämätön a)

	Hakkuutähteen korjuu
Kuivahkot kankaat ja niitä viljavammat kivennäismaat sekä vastaavien turvemaiden muuttumat1	Kyllä
Puolukka-, mustikka- ja ruohoturvekankaat	Kyllä
Kuivat kankaat ja karukkokankaat sekä jäkälä- ja varputurvekankaat	Ei
Kallioiset, lohkareiset, runsaskiviset sekä jyrkän rinteen kasvupaikat	Ei
Pohjavesialueet, luokat 1-2	Kyllä

Latvusmassan korjuu ei kuitenkaan ole täysin ongelmatonta. Valtaosa puun kokonaistypestä on sitoutunut neulasiin, jotka hajotessaan palautuvat takaisin ravinnekiertoon. Ilmiötä kutsutaan typen mineralisaatioksi. Typpi on elintärkeä ravinne puun kasvulle ja poistuessaan se voi vaikuttaa negatiivisesti puuston kasvuun pitkällä aikavälillä (Helmisaari ym., 2009, s. 57—58).

Tutkimus latvusmassan korjuun vaikutuksista

Pohjoismaisen hakkuutähdekoesarjan 10-vuotistulosten mukaan hakkuutähteiden korjuu harvennuksilla alensi pohjapinta-alan kasvua männikössä keskimäärin 7 % ainespuun korjuun jälkeiseen kasvuun verrattuna. Kuusikossa vastaava alenema oli 12 %. Kasvun aleneminen oli voimakkainta niissä kuusikoissa, joissa ravinnetaso oli niukempi. Rehevimpiin kuusikoihin hakkuutähteiden korjuulla ei ollut vaikutusta. Tutkimuksessa havaittiin myös, että kuusen päätehakkuualalle suoritettu hakkuutähteiden keräys hidasti uuden taimikon pituutta keskimäärin kahden vuoden kasvun verran (Helmisaari ym., 2009, s. 60—61).

Toisessa tutkimuksessa perustettiin koealat männyn ja kuusen uudishakkuualoille, joista kerättiin hakkuutähteitä. Tutkimuksen aikana 20—21 vuotta istutuksesta havaittiin, että hakkuutähteiden keruu eri voimakkuuksilla ei vaikuttanut tilastollisesti merkitsevästi männyn rinnankorkeusläpimittoihin. Mäntyjen pituuden suhteen tulokset olivat ristiriitaisia: rungot olivat pisimpiä kokopuun korjuukohteilla ja koealoilla, joihin oli jätetty eniten hakkuutähteitä. Sitä vastoin kuusella läpimitat olivat pienempiä koealoilla, joista kerättiin kaikki hakkuutähteet, mutta rungot olivat pidempiä. Männiköissä runkotilavuuksien ja biomassojen keskiarvot olivat pienempiä kokopuun korjuun jälkeen, mutta arvot eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Kuusikoissa kokopuun korjuukohteet erosivat merkitsevästi muista koealoista (Mäkinen & Smolander, 2025, s. 3 taulukko 1, s. 4, taulukko 2) .

Tutkimukset osoittavat, että osa hakkuutähteistä olisi suositeltavaa jättää korjuukohteelle hakkuiden jälkeen erityisesti keskiravinteisiin kuusikoihin. Karuilla männiköillä hakkuutähteen korjuuta ei suositella tehtäväksi ollenkaan.

Ensiharvennus

Latvusmassaa voidaan korjata ensiharvennuksen yhteydessä. Vaikka ensiharvennusikäisen metsän puusto on pientä, niiden runkoluku ja latvussuhde ovat korkeita, jolloin neulasia syntyy huomattava määrä. Ensiharvennus, jonka tavoitteena on latvusmassan keräys, voidaan suorittaa energiapuun korjuuna sekä yhdistettynä aine- ja energiapuun korjuuna.

Ensiharvennus on ensimmäinen myyntikelpoista puuta tuottava kasvatushakkuu, jonka pääasiallinen tarkoitus on parantaa kasvatettavan puuston laatua ja turvata niiden järeytyminen. Männyn harvennus hoidetuissa metsissä suositellaan tehtävän ennen kuin elävän latvuksen pituus on supistunut alle 40 prosenttiin. Kuusella vastaava luku on 60 prosenttia (Tapio, päiväämätön b). Ensiharvennuksen ajankohdat eri puulajeille ja kasvupaikoille Pohjois-Suomessa on listattuna taulukossa (2).

Taulukko 2. Ensiharvennuksen ajoitus pohjoisessa Suomessa (Tapio, päiväämätön b)

Puulaji ja kasvupaikka	Valtapituus (m)	Runkoluku (kpl/ha)
Mänty
Tuore kangas ja mustikkaturvekangas	11–14	1200–1000
Kuivahko kangas ja puolukkaturvekangas	11–14	1200–900
Kuiva kangas ja varputurvekangas	11–14	1100–900
Kuusi
Lehtomainen kangas ja ruohoturvekangas	11–14	1300–1000
Tuore kangas ja mustikkaturvekangas	11–14	1300–1000
Hieskoivu
Ruoho- tai mustikkaturvekangas	12–14	1300–1000
Runsastyppinen puolukkaturvekangas	12–14	1300–1000

Hoitamattomasta metsästä ainespuuta kertyy vähän, jos ollenkaan. Tällöin harvennus on tehtävä laatuharvennuksella, jolloin metsään jätetään vähintään 400-500 kasvatuskelpoista koivua tai havupuuta hehtaarille (Tapio, päiväämätön b). Hoitamaton metsä on usein niin tiheä, että latvusmassaa ei välttämättä kerry riittävästi korjuuta varten.

Neulasmassan korjuuseen ensiharvennuksilta voidaan hyödyntää eri energiapuun korjuumenetelmiä:

• Kokopuun korjuu: Soveltuu nuoren metsän kunnostuskohteille, joissa on paljon pieniläpimittaista ja riukuuntunutta puustoa. Tiheiden, hoitamattomien metsien ongelma neulasten keruun näkökulmasta on se, että puiden latvukset ovat kilpailun takia lyhentyneet. Tällaisissa metsiköissä ei kuitenkaan ole ennakkoraivauksen tarvetta (Metsäkeskus, 2026).
• Karsitun rangan korjuu: soveltuu hyvin kaikille harvennuskohteille. Kohteen puusto on lähtökohtaisesti järeämpää kuin kokopuun korjuukohteilla (Metsäkeskus, 2026). Karsitun rangan korjuu vaatii ennakkoraivausta, ja latvusmassa tulee kerätä palstalta erikseen, joka voi vaikuttaa korjuun kustannuksiin.
• Yhdistelmäkorjuu: kohteelta kerätään pienpuuta jalostukseen ja energiakäyttöön. Yhdistelmäkorjuu edellyttää, että eri puutavaralajeja kertyy riittävästi (Metsäkeskus, 2026). Yhdistelmäkorjuun energiapuujae voidaan korjata kokopuuna.

Harvennukset ja päätehakkuut

Kuusen ja männyn latvusmassaa voidaan kerätä myös varttuneiden ja uudistuskypsien metsien harvennuksilta ja päätehakkuilta. Neulasten laatuun ja määrään vaikuttaa merkittävästi valittu hakkuutapa. Alaharvennuksessa metsästä poistetaan alemman kerroksen puustoa, joiden latvukset ovat kilpailun seurauksena pienentyneet. Yläharvennuksessa taas poistetaan valtapuustoa, joiden latvusto on paremmassa kunnossa. Yläharvennuksella voidaan siis teoriassa saada enemmän neulasmassaa.

Hakkuutähteiden korjuussa tulisi noudattaa samoja periaatteita korjuukohteen soveltuvuuden ja menetelmien suhteen kuin ensiharvennuksella tulevaisuuden metsän kasvun turvaamiseksi.

Korjuun ajankohta

Hakkuutavasta riippumatta, neulasmassan korjuuseen tähtäävä hakkuu on paras tehdä lumipeitteisinä talvikuukausina. Talvella latvusmassa on helpompi pitää vapaana maa-aineksesta, joka haittaa uuttoprosessia ja rajoittaa käyttöä eri sovelluksissa.

Pakkasessa erityisesti kuusen neulaset myös irtoavat helpommin, sillä jäätyminen haurastuttaa neulasten kiinnityskohtia. Pakkanen hidastaa tämän lisäksi yhdisteiden haihtumista ja parantaa neulasten säilyvyyttä.

Latvusmassan logistiikka ja prosessointi

Latvusmassan logistiikka

Latvusmassan korjuu voidaan järjestää hyödyntämällä samoja logistiikkaketjuja ja kalustoa kuin energiapuun hankinnassa. Puut karsitaan kasoihin tai kaatokasataan pinoihin, jonka jälkeen ne kuljetetaan ajokoneella tien varteen. Tien varresta latvusmassa lastataan umpilaidalliseen puutavara-autoon ja kuljetetaan terminaaliin prosessoitavaksi (kuva 3). Tyypillisesti latvusmassa kuivatetaan palstalla ennen kaukokuljetusta, mutta neulasten säilyvyyden turvaamiseksi kuljetus pitää järjestää mahdollisimman pian hakkuiden jälkeen.

Kuva 3. Neulasten logistiikkaketju (Vesterinen, 2026)

Latvusmassa prosessointi ja käyttökohteet

Koska neulasten prosessointi vaatii erityisiä järjestelyitä ja laitteistoa, tulisi raaka-aineen keräys toimia keskitetysti. Keskitetty käyttöpaikkaterminaaliin perustuvassa toimitusketjussa raaka-aine kerätään keskitetysti suureen laitokseen, jossa se kaskadoidaan eri jakeiksi. Tällainen terminaali voi olla esimerkiksi maakuntakeskuksen energialaitos kuten Suosiolan voimalaitos Rovaniemellä.

Isot voimalaitokset voivat prosessoida suuria määriä raaka-ainetta, joka mahdollistaa erotukseen soveltuvien laitteistojen hankinnat. Voimalaitoksessa tulisi olla myös savukaasupesurit, jotka kykenevät hyödyntämään kostean energiajakeen polttoaineeksi ilman suuria energiahäviöitä (Caligo Industria, päiväämätön).

Lopuksi

Jotta neulasten erilliskorjuu ja suuren irtotilavuuden omaavan latvusmassan logistiikka olisivat taloudellisesti kannattavia, on raaka-aineesta saatavan lisäarvohinnan ylitettävä energiapuun hinta ja katettava ylimääräiset kuljetus- ja prosessointikustannukset sekä erottelulaitteiston poistot. Raaka-aineen uutot vaativa lisäksi investointeja kehittyneeseen erotteluteknologiaan, jolla voidaan tehokkaasti erottaa arvokkaita yhdisteitä teollisuuden käyttöön. Jos toiminta saadaan kannattavaksi ja jalosteilla on kysyntää, voi se mahdollistaa usein kannattamattomien korjuiden – kuten ensiharvennusten – saattamisen kannattaviksi.

Latvusmassan korjuukohteilla on kuitenkin arvioitava toiminnan ekologista kestävyyttä. Ravinnepitoisen neulasmassan poistaminen vaikuttaa väistämättä maaperän ekologiaan, joka voi huonoimmassa tapauksessa vaikuttaa puiden kasvuun negatiivisesti.

Metsäbiotalouden sivuvirroissa on potentiaalia, mutta niiden käytön lisääminen vaatii investointeja, pitkäjänteistä tutkimus- ja kehitystyötä sekä osiltaan ajattelutavan muutosta. Vaakakupissa painaa kuitenkin ympäristön kestävyys ja metsien hyvinvointi.

Lähteet

Aaltonen, V. T. (1925). Metsikön itseharvenemisesta ja puiden kasvutilasta luonnonmetsissä. Communicationes Ex Instituto Quaestionum Forestalium Finlandiae, 9(3), 1–17. http://urn.fi/URN:NBN:fi-metla-201207171061

Biotalous. (2018). Progres – tehopisara suomalaisesta metsästä. Biotalous.fi. https://www.biotalous.fi/progres-tehopisara-suomalaisesta-metsasta/

Caligo Industria. (päiväämätön). Caligo flue gas scrubbers. https://www.caligoindustria.com/wp-content/uploads/2025/12/Caligo_flue_gas_scrubbers-2025_FI.pdf

Helmisaari, H.-S., Kukkola, M., Luiro, J., Saarsalmi, A., Smolander, A. & Tamminen, P. (2009). Hakkuutähteiden korjuu – muuttuuko typen saatavuus? Metsätieteen aikakauskirja, 2009(1), 57–62. https://doi.org/10.14214/ma.5835

Hietaniemi, J. & Vesterinen, V. (2026). Metsätalouden sivuvirtojen tuotanto ja hyödyntäminen -verkkokysely [Julkaisematon raportti]. MEBIP-hanke, Lapin ammattikorkeakoulu.

Kainuun metsäneuvosto. (2025). Kainuun metsäohjelma 2026–2030. Suomen metsäkeskus. https://www.metsakeskus.fi/fi/metsan-kaytto-ja-omistus/metsaohjelmat-ja-aluekehitys/kainuun-metsaohjelma-2026-2030

Klavins, L., Almonaitytė, K., Šalaševičienė, A., Zommere, A., Spalvis, K., Vincevica-Gaile, Z., Korpinen, R. & Klavins, M. (2023). Strategy of coniferous needle biorefinery into value-added products to implement circular bioeconomy concepts in forestry side stream utilization. Molecules, 28(20), 7085. https://doi.org/10.3390/molecules28207085

Laasasenaho, J. (1997). Puun elävän latvuksen alarajan määrittämisestä ja käytöstä. Metsätieteen aikakauskirja, 1997(1), 135–138. https://doi.org/10.14214/ma.6372

Lapin metsäneuvosto. (2025). Lapin metsäohjelma 2026–2030. Suomen metsäkeskus. https://www.metsakeskus.fi/fi/metsan-kaytto-ja-omistus/metsaohjelmat-ja-aluekehitys/lapin-metsaohjelma-2026-2030

Luonnonvarakeskus. (päiväämätön a). Biomassat. Luonnonvaratieto. Haettu 21.7.2026 osoitteesta https://luonnonvaratieto.luke.fi/numerotieto/raportit?panel=biomassat

Luonnonvarakeskus. (päiväämätön b). Metsätuhonaiheuttajat: taudit. Luke.fi. Haettu 29.7.2026 osoitteesta https://www.luke.fi/fi/luonnonvaratieto/tiedetta-ja-tietoa/metsatuhot/metsatuhonaiheuttajat/taudit

Maa- ja metsätalousministeriö. (päiväämätön). Suomen metsävarat. Mmm.fi. Haettu 3.11.2026 osoitteesta https://mmm.fi/metsat/suomen-metsavarat

Metsäkeskus. (päiväämätön). Harvennukset. Metsäkeskus.fi. Haettu 29.7.2026 osoitteesta https://www.metsakeskus.fi/fi/metsan-kaytto-ja-omistus/metsanhoito-ja-hakkuut/harvennukset

Metsämuuronen, S. & Sirén, H. (2019). Bioactive phenolic compounds, metabolism and properties: A review on valuable chemical compounds in Scots pine and Norway spruce. Phytochemistry Reviews, 18(3), 623–664. https://doi.org/10.1007/s11101-019-09630-2

Mofikoya, O. O. (2022). Chemical fingerprinting of conifer needle extracts by ultrahigh-resolution mass spectrometry [Väitöskirja, Itä-Suomen yliopisto]. Publications of the University of Eastern Finland. Dissertations in Forestry and Natural Sciences, 492. UEF eRepo. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-4741-3

Mäkinen, H. & Smolander, A. (2025). Effects of logging residue on the growth and properties of the humus layer in Scots pine and Norway spruce stands. Forest Ecology and Management, 580, 122526. https://doi.org/10.1016/j.foreco.2025.122526

Rantanen, K. (2023). Kuka muistaa kissanraatokohun? Margariinilla on Suomessa värikäs historia. Kemia-lehti. https://kemia-lehti.fi/kuka-muistaa-kissanraatokohun-margariinilla-on-suomessa-varikas-historia/

Routa, J., Brännström, H., Anttila, P., Mäkinen, M., Jänis, J. & Asikainen, A. (2017). Wood extractives of Finnish pine, spruce and birch – availability and optimal sources of compounds: A literature review (Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 73/2017). Luonnonvarakeskus. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-326-495-3

Sitra. (päiväämätön). Cascading principle. Sitra.fi. Haettu 22.7.2026 osoitteesta https://www.sitra.fi/en/dictionary/cascading-principle/

Tapio. (2024). Metsän harventaminen ja harvennusmallien käyttö [Diaesitys]. https://tapio.fi/wp-content/uploads/2024/11/Harvennusmallit_koulutusaineisto_metsanomistajille_lokakuu24.pdf

Tapio. (päiväämätön a). Energiapuuharvennus. Metsänhoidon suositukset. Haettu 28.7.2026 osoitteesta https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/toimenpiteet/energiapuuharvennus

Tapio. (päiväämätön b). Ensiharvennus: toteutus. Metsänhoidon suositukset. Haettu 28.7.2026 osoitteesta https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/toimenpiteet/ensiharvennus/toteutus

Tienaho, J., Fidelis, M., Perämäki, A., Hed, L., Brännström, H., Rudolfsson, M., Liimatainen, J., Haapakoski, M., Marjomäki, V., Korpinen, R., Jyske, T., Matisons, M. & Kilpeläinen, P. (2026). Chemical and bioactivity profiles of needle-rich Norway spruce logging residue fractions. Industrial Crops and Products, 241, 122696. https://doi.org/10.1016/j.indcrop.2026.122696