Kesän asiantuntijaharjoittelu Metsähallituksella tarjosi ainutlaatuisen mahdollisuuden nähdä, miten metsänhoitoa suunnitellaan ja toteutetaan laajassa mittakaavassa. Monipuoliset työtehtävät, kasvava vastuu ja yhteistyö alan ammattilaisten kanssa kehittivät osaamista käytännössä sekä vahvistivat luottamusta omaan ammattitaitoon.

Aloitin metsätalousinsinööriopintojeni asiantuntijaharjoitteluni Metsähallitus Metsätalous Oy:n puolella metsänhoidon operaatioasiantuntijan alaisuudessa toukokuun alussa, ja kesä hujahtikin nopeasti elokuun loppuun eli harjoittelun päättymiseen. Toimipaikkani sijaitsi Haapajärvellä ja työskentelyalueena oli Keski-Pohja. Metsähallitus kiehtoi minua harjoittelupaikkana erityisesti sen suuren mittakaan vuoksi – metsätaloutta suunnitellaan ja toteutetaan suurella kapasiteetilla. Onnekseni pääsin osaksi tätä toimintaa ja harjoittelun lisäksi sain toimia kesälomasijaisena heinä-elokuun vaihteessa.

Lähdin kesään avoimin mielin ilman suuria ennakko-odotuksia. Tavoitteenani oli ennen kaikkea oppia uutta, kehittää itseäni ja nähdä, mitä työ metsätalousalalla pitää sisällään. Ensimmäiseen päivään mahtui paljon jännitystä, ehkä liikaakin, sillä ensimmäistä kertaa toimistolle ajaessani metsäpeuralauma juoksi eteeni.

Asun itse Haapajärven naapurikaupungissa enkä ole aiemmin elämässäni näillä seuduilla kohdannut ajaessa metsäpeuroja, nyt ensimmäinen kerta oli ainakin mieleenpainuva!

Vastuuta maastossa ja toimistolla

Kesän aikana työtehtäväni olivat monipuolisia ja vastuullisia. Toimin metsureiden esihenkilönä, seurasin metsänhoitotöiden etenemistä, tein laadunvalvontaa, muodostin työmaalohkoja sekä huolehdin urakoitsijoiden maksujen tilityksestä. Työpäiväni koostuivat pääasiassa maasto- ja toimistotyöstä eli laadunvalvonnasta, tilityksistä sekä mahdollisten palautteiden antamisesta. Metsänhoitotöiden etenemisen seuraaminen auttoi suunnittelemaan omia työpäiviä tilanteiden mukaan ja työmaalohkojen teko painottui pitkälti rauhallisemmille toimistopäiville.

Maanmuokkausten laaduntarkastuksessa tärkeitä huomioita olivat muun muassa mättäiden määrä, elinkelpoisuus sekä oikean maanmuokkausmenetelmän käyttö.
Maastossa liikkuessa oli myös mielenkiintoista seurata mitä kaikkea muuta alueilla liikkui.

Työ vaati paljon itseohjautuvuutta, ongelmanratkaisukykyä, ajanhallintaa sekä itsenäistä työotetta. Ehdottomasti eniten opin kesälomasijaisuuden aikana, jolloin vastasin itse työalueeni metsänhoitotöistä ja tein yhteistyötä urakoitsijoiden, metsureiden sekä muiden asiantuntijoiden kanssa. Muistan myös hyvin, kun ohjaajani palasi töihin ja oma työpuhelimeni ei enää soinutkaan samaan tahtiin – olo oli jopa hieman surullinen. Siinä vaiheessa taisin huomata, että vastuullinen ja vauhdikas työ oli alkanut tuntua omalta. Kesän mieleenpainuvimpiin oppimiskokemuksiin kuuluivat erityisesti maanmuokkaukseen liittyvät asiat, joista opin huomattavasti enemmän kuin osasin odottaa.

Oma ongelmanratkaisukyky ei saanut selvitettyä mikä tämän männyn on kaatanut, sen runko oli aivan kuin joku olisi yrittänyt katkaista tuoretta pajua.

Epävarmuudesta varmuuteen

Harjoittelun suurin hyöty minulle oli käytännön kautta karttunut ammattiosaaminen ja itseluottamus. Kesän aikana sain vastuuta ja jouduin tekemään päätöksiä itsenäisesti, mikä opetti luottamaan omaan osaamiseeni. Ammatillisen osaamisen lisäksi kehitin työelämätaitojani erityisesti vastuun ottamisessa ja kantamisessa, vuorovaikutustilanteissa sekä omien työpäivien hallinnassa. Kesälomasijaisuuden aikana opin myös priorisoimaan työtehtäviä ja reagoimaan muuttuviin tilanteisiin välillä hyvinkin kiireellisellä aikataululla.

Tällaiset maisemat kesken työpäivän tasapainottivat täydellisesti, jos takana oli ollut hektisempi päivä. Voisin lisätä valtavan määrän kuvia maisemista, joita kesän aikana tuli vastaan!

Uudet asiat toivat välillä mukanaan epävarmuutta, mikä on kuitenkin luonnollinen osa oppimista. Kun työn rutiineihin pääsi kiinni, eivät ne enää juuri haasteita aiheuttaneet. Haastavampia olivat erilaiset ongelmatilanteet, erityisesti silloin, kun vastaan tuli jotain ennestään tuntematonta. Kaikkia ongelmia ei tarvinnut eikä voinut ratkaista yksin, vaan työyhteisössä apua ja neuvoja oli aina saatavilla.

Vaikka harjoittelu ja siihen liittyvät työtehtävät olivat täysin uusia, niin vapaa-aika ei mennyt murehtiessa seuraavan työpäivän asioita.

Ihmiset, onnistumiset ja kohokohdat

Harjoittelun kohokohdiksi eivät lopulta nousseet yksittäiset työtehtävät, vaan kaikki se, mitä kesän aikana sai nähdä, kokea ja oppia. Erityisen hyvältä tuntui aina se hetki, kun haastavan ongelmatilanteen oli saanut selvitettyä ja pystyi toteamaan, että tästäkin selvittiin. Suuri merkitys oli myös kaikilla ihmisillä, joiden kanssa sain kesän aikana työskennellä sekä erityisesti omalla ohjaajallani, jolta sain paljon tukea ja oppia. Vaikka vaurioita tuli matkan varrella niin itselle kuin autollekin, päivääkään en vaihtaisi pois!

Tämä kuva on yhdeltä ensimmäisistä laaduntarkastuslohkoista, jonka tein itsenäisesti. Joskus laaduntarkastuksissa tuli vastaan asioita, joita itse ei vielä osannut tulkita, joten apua sai ja piti pyytää.

Kesän aikana verkostoni karttuivat erityisesti Metsähallituksen työntekijöiden sekä oman toiminta-alueeni metsänhoitourakoitsijoiden kautta. Oli kiinnostavaa kuulla eri ammattilaisten urapoluista ja nähdä, kuinka monipuolisia työmahdollisuuksia Metsähallitus tarjoaa metsätalouden lisäksi esimerkiksi luontopalveluiden parissa. Urapolkujen määrä vain vahvisti omaa ajatustani siitä, että tulevaisuudessa haluan löytää itselleni ehkä hieman perinteisistä metsätalousinsinöörin urapoluista poikkeavan suunnan.

Vaikka oma urapolku on vielä mietinnän alla, oli mielenkiintoista törmätä maastossa ennenaikaisiin urapolkuihin!

Minä pystyin tähän

Kun mietin kesää kokonaisuutena, tärkein asia, joka minulle jäi käteen, oli lopulta hyvin yksinkertainen: minä pystyin tähän. Harjoittelun alussa en tiennyt tarkalleen, mitä tuleva kesä pitäisi sisällään, mutta muutaman kuukauden aikana sain huomata, kuinka paljon pystyn oppimaan ja kehittymään, kun uskallan tarttua uusiin asioihin avoimin mielin. Yksi erityisesti mieleeni jäänyt hetki oli keskustelu koneyrittäjän kanssa, jolta sain kiitosta omasta työpanoksestani, asenteestani ja siitä työstä, jota olin heidän toimintansa eteen tehnyt.

Kesä avasi silmiäni myös sen suhteen, kuinka monipuolisia mahdollisuuksia metsätalousalan ympärillä todellisuudessa on. Opiskelijana ei välttämättä aina tiedä, mitä kaikkea työelämä voi tarjota tai millaisiin tehtäviin oma osaaminen voi tulevaisuudessa johtaa. Käytännön työkokemus ei antanut kaikkia vastauksia tulevaisuuden uravalintoihin, mutta se avasi uusia mahdollisuuksia ja vahvisti luottamusta siihen, ettei omaa suuntaa tarvitse vielä tietää valmiiksi – sen voi löytää kokeilemalla, oppimalla ja tarttumalla rohkeasti uusiin mahdollisuuksiin.

Toivottavasti muutkin saavat kokea yhtä mahtavia harjoitteluita!

Anna Salolahti, metsätalousinsinööriopiskelija