Sari Pramila-Savukoski, TtT työskentelee koulutuspäällikkönä Pohjoinen hyvinvointi ja palvelut osaamisalueella ja Katja Koskinen, FM, opettajana Vastuulliset palvelut osaamisryhmässä.

Blogi on suunnattu kaikille, jotka kohtaavat työssään opiskelijoita ja pohtivat, miten tukea heidän oppimistaan sekä minäpystyvyyttään.

Oppiminen ei ole vain taitojen, tietojen ja menetelmien omaksumista. Se on muutosta käyttäytymisessä jonkin kokemuksen myötä, ympäristön myötävaikutuksesta (Schneider, 2024). Oppimiseen liittyvät tunteet voivat vaikuttaa oppimiseen sitä heikentävästi tai tukevasti (Pekrun 2006; 2011). Tunteet voivat kohdistua meihin itseemme, tehtävään/suoritukseen tai sosiaaliseen ympäristöön, vertaisiin, johon omaa onnistumista verrataan. Kuka tahansa meistä jokaisesta on tuntenut iloa ja onnistumista, mikä on helpottanut uusiin tilanteisiin menemistä ja oppimista. Samoin olemme kokeneet ahdistusta ja häpeää, mikä on saanut meidät varovaiseksi tai jopa pelkäämään – ja tämä voi estää oppimasta.

Usein emme kompastu siihen, etteikö meillä olisi kykyä oppia, vaan siihen, että emme usko omaan kykyymme oppia. Kun koemme riittämättömyyttä, epäonnistumisen pelkoa tai häpeää, pystyvyyden tunne horjuu. Silloin oppiminen tuntuu raskaalta. Pystyvyyden tunne (self-efficacy) tarkoittaakin nimenomaan yksilön uskoa omiin kykyihinsä suoriutua tietyssä tilanteessa tai tehtävässä (Bandura, 1997, 2004). Se ei ole yleinen ominaisuus, vaan sidoksissa kontekstiin. Voimme kokea olevamme erittäin pystyviä yhdessä asiassa ja epävarmoja toisessa. Minäpystyvyys vaikuttaa siihen, kuinka paljon näemme vaivaa tai kuinka sitkeästi jatkamme vastoinkäymisten edessä (Waddington, 2023).  Minäpystyvyyteen voidaan vaikuttaa muun muassa omien onnistumisen kokemusten, toisten onnistumisten seuraamisen, saadun kannustuksen sekä omien fysiologisten ja emotionaalisten reaktioiden tulkinnan kautta (Bandura, 1997; 2004).

Monet uskomuksistamme saattavat olla sellaisia, joita tiedostamattamme olemme kantaneet mukanamme lapsuudesta saakka. Opettaja tai joku muu henkilö on saattanut todeta jo peruskoulussa esimerkiksi, että “sinulla ei ole kielipäätä” tai “matematiikka ei ole sinun juttusi”. Tällöin olemme saattaneet alkaa automaattisesti uskoa siihen, ettei minulla todella ole kielipäätä tai minun ei kannata yrittää kehittyä matematiikassa – tai edes hakeutua tekniikan aloille. Tällaisen uskomuksen muuttaminen voi kestää pitkään.  Minäpystyvyys vaikuttaa oppimiseen ja motivaatioon. Sillä on merkitystä meidän jokaisen elämään.

Miten opiskelijoiden pystyvyyden tunnetta voi tukea?

Vaikka minäpystyvyys on meille kaikille merkityksellinen ominaisuus, se korostuu myös korkeakoulutuksessa oppimisessa. Osalla opiskelijoista voi olla haasteita opintojen edistymisessä. Syyt voivat olla moninaisia ja liittyä esimerkiksi uupumiseen tai ahdistukseen (Laine & Happonen, 2025, 40). Näissä tilanteissa opiskelijan uskon vahvistaminen siihen, että hän pystyy, voi olla haastavaa. Onnistumisen kokemukset, omat tai muiden, vahvistavat luottamusta siihen, että onnistuminen mahdollistuu.

Vahva minäpystyvyys liittyy sinnikkyyteen ja ponnisteluun. Usko omiin kykyihin näyttäisi olevan merkityksellistä opinnoissa menestymisessä (AlAbyadh & Abdel Azeem, 2022). Myönteinen asenne vaikuttaa minäpystyvyyteen, joka vahvistuessaan puolestaan lisää oppimiseen sitoutumista sosiaalisesti, kognitiivisesti ja emotionaalisesti (Getenet ym. 2024).  Opetushenkilöstön tai muiden opiskelijoiden kannustus ja tuki saattavat olla ratkaisevia tekijöitä siinä kohtaa, kun usko loppuu. On myös osoitettu, että esimerkiksi opettajan oma minäpystyvyys vaikuttaa opiskelijoiden akateemiseen menestymiseen (Ma ym.2025). Vuorovaikutuksen merkitystä sekä positiivisen ja rakentavan palautteen voimaa ei pidä väheksyä. Tämä tarkoittaa opiskelijan vahvuuksien tunnistamista, myötätuntoa ja vaivannäön korostamista oppimisessa. Pienet onnistumiset saavat jatkamaan yrittämistä. Kun opiskelija oppii arvostamaan edistymistään, hän voi oppia nauttimaan oppimisen matkasta enemmän.

Pekka Himasen Kukoistuksen käsikirjoitus (2010) muistuttaa meitä jostakin hyvin inhimillisestä: yksilöllä on syvä tarve tulla hyväksytyksi sellaisena kuin on. Kun opiskelija kokee tämän hyväksynnän, hänen oma arvokkuuden tunteensa vahvistuu. Opiskelija alkaa luottaa itseensä. Jos tätä kokemusta ei synny – jos arvostusta ei koskaan oikein tunne – opiskelija voi jäädä yksin oman sisäisen häpeänsä kanssa. Se on raskasta ja vaikuttaa myös oppimiseen.

Aito kohtaaminen voi muuttaa suuntaa

Aito kohtaaminen muuttaa opiskelijan koko oppimiskokemusta, sillä siinä opiskelija tulee nähdyksi, kuulluksi ja kohdatuksi omana itsenään. Se rakentuu pienistä mutta merkityksellisistä teoista: kannustamisesta, tukemisesta, ymmärtämisestä ja ohjaamisesta. Kun opettaja, opinto-ohjaaja tai kuka tahansa aikuinen rohkaisee realistisesti, osoittaa olevansa saatavilla ja pyrkii ymmärtämään opiskelijan tilannetta, opiskelija alkaa uskoa omiin kykyihinsä ja mahdollisuuksiinsa edetä.

Yhtä tärkeää on suunnan antaminen – ohjaaminen, joka auttaa opiskelijaa hahmottamaan seuraavat askeleet ilman, että hänen tarvitsee jäädä yksin. Aito kohtaaminen ei kuitenkaan tarkoita siloteltua myötäilyä. Kaikkea ei tarvitse hyväksyä, eikä pidäkään. Rakentava, rehellinen palaute on osa kunnioitusta: se viestii, että opiskelijan työ on tärkeää ja hänen oppimiseensa välitetään panostaa. Kun vaikeistakin asioista puhutaan avoimesti ja arvostavasti, opiskelija kokee olevansa turvassa kehittymään – ja juuri silloin kohtaaminen voi muuttaa koko oppimisen suunnan.

Meidän käsissämme kulkee monen nuoren polku

Opiskelijoiden kanssa työskentelevät aikuiset ovat usein tärkeämpiä kuin itse huomaammekaan. Jokainen ohjaus, jokainen kohtaaminen ja jokainen palautteen hetki joko voi vahvistaa tai heikentää opiskelijan luottamusta itseensä. Jos opiskelijan opinnot keskeytyvät, hänen riskinsä syrjäytyä kasvaa merkittävästi. Vuoden 2025 Nuorisobarometrin (Laine & Happonen, 2025) mukaan epävarmuutta omasta syrjäytymisestä kokevien nuorten osuus näyttää kasvaneen ja usko omaan tulevaisuuteen on edelleen matalalla tasolla.  Nuorisobarometri osoittaa myös, että nuoret kokevat laajasti paineita, turvattomuutta ja epävarmuutta. Se, lamaannuttavatko paineet vai kykeneekö nuori käsittelemään niitä, riippuu paljon yksilön omista voimavaroista mutta myös siitä, millaista tukea hän saa lähipiiriltään, yhteisöiltään ja palveluilta.

Salovuoren ja Junttilan (2025, 17) mukaan ulkopuoliseksi jääminen sekä sosiaalisista tilanteista ja ihmissuhteista vetäytyminen voivat johtaa toimijuuden ja resilienssin murenemiseen, elämänhallinnan heikkenemiseen sekä vihan tunteiden, sairastavuuden, poissaolojen ja syrjäytymiskierteen kehittymiseen. Valtiontalouden tarkastusviraston (2007) mukaan yhden syrjäytyneen nuoren kustannus yhteiskunnalle on noin 1,2 miljoonaa euroa hänen koko elämänsä aikana. Mutta ennen kaikkea – kyse on yksilön mahdollisuuksista. Käsissämme kulkee monen nuoren polku.

Kyky sietää epäonnistumisia

Opiskelijaan uskominen ei tarkoita loputonta ymmärtämistä tai kaiken hyväksymistä. Jokaisella meillä on vastuu omasta elämästämme. Työelämätaitoja opettaessamme on hyvä puhua siitä, että epäonnistumisille voi aina etsiä selityksiä mm.:

  • ympäristöstä
  • olosuhteista
  • koulusta
  • perheestä
  • esihenkilöstä

Todellinen muutos ei tule ulkopuolelta. Psykiatrinen sairaanhoitaja Varpu Hintsasen ajatusta tiivistetysti lainaten jokaisen täytyy lopulta ottaa vastuu omasta elämästään (Hintsanen, 2025). Vastoinkäymisiä ei voi kokonaan välttää. Mikään taito ei suojele niiltä. Taidot ja itseluottamus auttavat meitä kaikkia ja opiskelijoita kestämään epävarmuutta ja jatkamaan eteenpäin, vaikka maailma välillä heilahtaakin.Moni opiskelija tavoittelee täydellisyyttä. Kymppien ja kiitettävien maailmassa pienikin notkahdus voi tuntua romahdukselta. Mitä tapahtuu, kun peruskoulussa ja lukiossa huippuarvosanoihin tottunut opiskelija saakin korkeakoulussa ensimmäisen tavallisen, keskivertoarvosanan? Entä kun oma usko murenee yhdessä hetkessä eikä valoa näy?

On tärkeää muistuttaa, että riittävän hyvä todella riittää. Riittämättömyyden tunne ei katoa suorittamalla, eikä se haihdu, vaikka keräisi vielä kourallisen kiitettäviä lisää. Keskeneräisyys kuuluu ihmisyyteen – ja siksi sitä ei voi paeta, vaan se pitää oppia tunnistamaan ja hyväksymään. Kun tämän ymmärtää, arvosanasta tulee taas vain arvosana, ei mitta ihmisarvosta tai potentiaalista.

Lopulta tärkeintä on yhteinen ymmärrys

Jokaisessa opiskelijassa on jotakin ainutlaatuista. Kun yhdistämme tähän ajatukseen selkeät rajat, vastuunkannon ja hyväntahtoisen uskon opiskelijan kykyihin, rakennamme pohjan, josta voi kasvaa paljon enemmän kuin arvosanoja tai tutkintoja.  Kaiken ydin on lopulta yksinkertainen: meidän opiskelijoiden kanssa työskentelevien täytyy uskoa opiskelijaan, joskus enemmän kuin hän itse pystyy sillä hetkellä uskomaan. Todistus ei ole vain paperi. Se on merkki siitä, että opiskelija pystyi ja osasi.  Koskettavin palaute, jonka opettaja tai ohjaaja voi saada, on lause: “Sinä uskoit minuun silloin, kun en itse uskonut.”

Me kaikki – opettajat, ohjaajat, eri palveluiden asiantuntijat, opiskeluhuollon ammattilaiset ja muut nuorten kanssa työskentelevät – autamme opiskelijaa kasvamaan ihmiseksi, joka uskoo ja tietää selviytyvänsä — myös silloin, kun epäonnistuu.

Kuka sinuun on aikanaan uskonut?

Lähteet

Al-Abyadh, M. H. A., & Abdel Azeem, H. A. H. 2022. Academic Achievement: Influences of University Students’ Self-Management and Perceived Self-Efficacy. Journal of Intelligence, Volume 10. Viitattu 18.3.2026 https://doi.org/10.3390/jintelligence10030055

Bandura, A. 1977. Self-efficacy: Toward a unifying theory of behavioral change. Psychological Review, Volume 84. Viitattu 18.3.2026  https://doi.org/10.1037/0033-295X.84.2.191

Bandura, A. 2004. Social Cognitive Theory for Personal and Social Change by Enabling Media. In A. Singhal, M. J. Cody, E. M. Rogers, & M. Sabido (Eds.), Entertainment-education and social change: History, research, and practice, 75–96. Lawrence Erlbaum Associates Publishers.

Getenet, S., Cantle, R., Redmond, P. & Albion, P. 2024. Students’ digital technology attitude, literacy and self-efficacy and their effect on online learning engagement.  International Journal of Educational Technology in Higher Education, Volume 21. Viitattu 18.3.2026 https://doi.org/10.1186/s41239-023-00437-y

Himanen, P. 2010. Kukoistuksen käsikirjoitus. Helsinki: WSOY.

Hintsanen, V. 2025.  Kyllä minäkin, mutta kun… Tehy-lehti. Viitattu 27.2.2026 https://www.tehylehti.fi/fi/blogi/kylla-minakin-mutta-kun

Laine, S. & Happonen, K. (toim.) 2025. Ihan paineissa: Nuorisobarometri 2025. Helsinki:Valtion nuorisoneuvosto. Viitattu 18.3.2026 https://doi.org/10.57049/nts.1883

Ma, K., Cavanagh, M., Zhang, J., & Chutiyami, M. 2025. The association between teacher self-efficacy and student academic performance: A systematic review and meta-analysis. Educational research review, Volume 48. Viitattu 18.3.2026 https://doi.org/10.1016/j.edurev.2025.100701

Salovuori, E. & Junttila, N. 2025. Lauma-vietti ohjaa ihmisyyden toteutumista. Teoksessa N. Junttila & E. Salovuori (toim.) Miksi  ihminen  tarvitsee  toisia?  Laumavietti  ihmisen  ydintarpeena.  Jyväskylä:  Santalahti-kustannus, 7–27.

Schneider, K. 2024. What Is Learning? Psychology, Volume 15. Viitattu 18.3.2026 https://doi.org/10.4236/psych.2024.155047

Pekrun, R. (2006). The control-value theory of achievement emotions: Assumptions, corollaries, and implications for educational research and practice. Educational Psychology Review, Volume 18, Viitattu 18.3.2026 https://doi.org/10.1007/s10648-006-9029-9

Pekrun, R., Goetz, T., Frenzel, A., Barchfeld, P. & Perry, R. 2011. Measuring emotions in students’ learning and performance: The Achievement Emotions Questionaire (AEQ). Contemporary Educational Psychology, Volume 36, https://doi.org/10.1016/j.cedpsych.2010.10.002

Valtiontalouden tarkastusvirasto. 2007. Nuorten syrjäytymisen ehkäisy. Viitattu 12.3.2026. https://vtv.fi/wp-content/uploads/2025/08/nuorten-syrjaytymisen-ehkaisy-146-2007.pdf

Waddington, J. 2024. Self-efficacy, ELT Journal, Volume 77, Viitattu 18.3.2026 https://doi.org/10.1093/elt/ccac046