Pedagoginen hyvinvointi Lapin AMKissa 6.10.2025 Pramila-Savukoski, Sari, Hartikainen, Elisa, Pruikkonen, Anu, Heikkala, Arno Opetus ja oppiminen Pohjoisen tekijät – Lapin AMKin asiantuntijablogi Julkaisija Lapin ammattikorkeakoulu Oy, Jokiväylä 11, 96300 Rovaniemi Lisenssi Nimeä 4.0 Kansainvälinen (CC BY 4.0) ISSN 2954-145X Yhteydenotot viestintäkoordinaattori Heli Lohi URN: urn:nbn:fi:lapinamk-2954-145X-13 Kirjoittajat Sari Pramila-Savukoski Koulutuspäällikkö | Johtaminen ja kehittäminen P +358 40 683 7093 sari.pramila-savukoski@lapinamk.fi Elisa Hartikainen Koulutuspäällikkö | Johtaminen ja kehittäminen A +358 40 574 2652 elisa.hartikainen@lapinamk.fi Anu Pruikkonen Koulutuspäällikkö | Johtaminen ja kehittäminen AMK +358 40 556 4632 anu.pruikkonen@lapinamk.fi Arno Heikkala Tuntiopettaja | Liikunnanohjaajakoulutus +358 44 478 0287 arno.heikkala@lapinamk.fi Asiasanat hyvinvointi Johtaminen Koulutus Kirjoittajat: Sari Pramila-Savukoski, koulutuspäällikkö, Pohjoinen hyvinvointi ja palvelut, Lapin AMK; Elisa Hartikainen, koulutuspäällikkö, Arktiset luonnonvarat ja talous, Lapin AMK; Anu Pruikkonen, koulutuspäällikkö, Lapin AMK; Arno Heikkala, opettaja, väitöskirjatutkija, liikunnanohjaajakoulutus, Lapin AMK Pedagoginen hyvinvointi on käsite, joka on noussut yhä enemmän esille korkeakoulutuksesta puhuttaessa. Pedagoginen hyvinvointi on kuitenkin käsitteenä laaja, mistä syystä sen määrittely ja yhteinen ymmärrys on olennaista. Yleisesti pedagogisen hyvinvoinnin käsite määritellään liittyvän sellaiseen pedagogiikkaan, joka tähtää positiivisiin ja merkityksellisiin tunnekokemuksiin, oppimista tukeviin prosesseihin sekä yksilön kokonaisvaltaiseen kasvuun, kehitykseen ja oppimista tukevaan toimintaan (Meriläinen ym., 2008; Parpala ym. 2025). Se sisältää innostuksen ja oppimisen arkisissa tilanteissa. Innostus ei synny pakotettuna vaan se mahdollistuu, kun osaaminen, rakenteet ja tuki on riittävää (Rintala ym., 2023) Korkeakoulutuksessa pedagogisen hyvinvoinnin käsite sisältää oppijoiden hyvinvoinnin, henkilöstön työhyvinvoinnin sekä koko organisaation oppimisen. Sen perusajatus on, että hyvinvoiva työyhteisö tukee kokonaisvaltaista työhyvinvointia, mikä puolestaan tukee oppijoiden hyvinvointia ja oppimista (Wenström 2020, 21–23). Kaiken kaikkiaan pedagoginen hyvinvointi on kuitenkin systeeminen kokonaisuus, eikä sen kehittäminen ole vain yhden osatekijän kehittämistä vaan koko järjestelmän ja organisaation tapojen, oppivan organisaation, kehittämistä. Voidaankin ajatella, että kaikki osatekijät, joita pedagogiseen hyvinvointiin on kuvattu sisältyvän, ovat kaikki yhtä tärkeitä ja vaikuttavat toisiinsa. Lapin ammattikorkeakoulun arvot ovat luottamus, ennakkoluulottomuus ja yhteisöllisyys. Nämä ohjaavat jokaisen henkilöstön jäsenen työtä päivittäisessä arjessa. Pedagoginen hyvinvointi on nostettu kehittämiskohteeksi henkilöstökyselyn 2024 tulosten perusteella. Tämä blogi avaa sitä, mitä pedagoginen hyvinvointi on ja miten se on aidosti näkyvämpi osa arkeamme Lapin AMKissa. Pedagoginen hyvinvointi on henkilöstön, oppijan ja organisaation muodostama kokonaisuus Pedagoginen hyvinvointi vaikuttaa suoraan opetuksen laatuun, oppimisen edellytyksiin ja korkeakouluyhteisön toimivuuteen (Parpala ym. 2025). Se ei ole vain yksilön jaksamista, vaan kokonaisvaltainen hyvinvoinnin tila, joka syntyy vuorovaikutuksesta psykologisesti turvallisessa oppimisympäristössä. Siinä sekä henkilöstö että oppija kokevat tulevansa kuulluksi ja nähdyksi, ymmärretyksi. Koska pedagogisessa hyvinvoinnissa voidaan nähdä kolme erilaista tasoa: henkilöstön, opiskelijan/oppijan taso sekä organisaation taso, hyvinvointi syntyy oppimisen, opettamisen ja koko korkeakouluyhteisön vuorovaikutuksesta (Kuvio 1). Kuvio 1. Pedagoginen hyvinvointi syntyy henkilöstön, oppijan sekä organisaation välisestä oppimista tukevasta vuorovaikutuksesta (kuvan tekijä: Elisa Hartikainen) Henkilöstö osana pedagogisen hyvinvoinnin rakentumista Henkilöstön osalta pedagoginen hyvinvointi liitetään työssä jaksamiseen, osaamiseen ja kuormituksen hallintaan. Henkilöstön työ on täynnä kohtaamisia, päätöksiä ja tunteiden hallintaa. Tämä tunnetila vaikuttaa suoraan oppimisympäristön käytäntöihin ja siten myös esimerkiksi opiskelijoiden oppimistuloksiin (Postareff, 2018). Mitä paremmin asiantuntija osaa soveltaa työssään ajankohtaista tietoa ja menetelmiä, sitä varmempi hän voi olla osaamisestaan. Myönteinen tunneilmapiiri siirtyy oppijaan ja koko työyhteisöön. On esimerkiksi osoitettu, että vahvat pedagogiset taidot vaikuttavat siihen, että myös opetuksessa hyödynnetään vahvemmin vuorovaikutteisia, reflektiivisiä menetelmiä ja ne vaikuttavat puolestaan opetushenkilöstön hyvinvointiin (Civil ym., 2025). Kollegiaalinen tuki, joka tarkoittaa henkilöstön jäsenten välistä keskinäistä tukea, yhteistyötä ja osaamisen jakamista arjessa, oppimisessa ja työssä jaksamisessa, luo henkilöstölle keinoja edistää hyvinvointia (Koskenranta, 2023). On siis tärkeää pohtia, miten tuemme henkilöstöä pedagogisen osaamisen kehittämisessä sekä kollegiaalisessa tuessa. Yhteiskunnalliset ja globaalit muutokset (mm. tekoäly) vaikuttavat henkilöstön osaamistarpeiden muuttumiseen, ja vaativat paitsi koulutusta, myös selkeitä rakenteita ja yhteistyötä tiimeissä. Organisaatiossamme on valtavasti osaamista ja erilaista osaamista. Kuinka jaamme kaikkea osaamistamme toistemme kesken systemaattisesti ja millaisia rakenteita meillä on siihen? Kuinka tuemme toisiamme? Kuinka ratkaisemme yhdessä haasteita? Oppija osana pedagogisen hyvinvoinnin rakentumista Oppijalle pedagoginen hyvinvointi näyttäytyy oppimisessa ja sen edellytyksissä sekä kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa (Hill ym., 2021; Meriläinen, 2008). Se syntyy muun muassa saavutettavista, psykologisesti turvallisista oppimisympäristöistä ja ohjaamisesta (Pramila-Savukoski, 2024). Oppimisesta jäävät mieleen tunnetilat, innostus, oivallus, myös pelko ja ahdistus. Osaanko, ehdinkö, pystynkö? Tulevaisuuden oppimisessa korostuu oppijan vastuu. Korkeakoulutuksessa on tärkeää auttaa kehittämään itsesäätelyn taitoja, vaikka niitä huomioidaan yhä vahvemmin myös alemmilla koulutusasteilla. Itsesäätely tarkoittaa tavoitteiden asettamista, osittamista, suunnitelman luomista sekä jatkuvaa reflektiointia oppimisen etenemisestä (Hadwin ym. 2018). Oppijan kyvykkyys muutoksen hallintaan on olennaista. Tietoa on paljon, mutta mikä tieto on tärkeää ja mitä priorisoida? Oppiminen vaatii oppimistekoja, eikä se ole aina opiskelijalle helppoa. Se vaatii joskus epäonnistumista, sinnikästä yrittämistä, epävarmuutta ja apua toisilta. Emme voi tarjota rajattomasti tukea ja apua, vaan myös korkeakoulutuksessa opettaa menetelmiä, miten päästä itse ja vertaisten kanssa vastoinkäymisten ja haastavien tunnetilojen yli. On kestävää muokata koko yhteisön tapoja, työkulttuureja, jakaa hyviä käytänteitä, millä parannetaan kaikkien hyvinvointia. Organisaatio osana pedagogisen hyvinvoinnin rakentumista Organisaation tasolla pedagoginen hyvinvointi on oppimisen edellytysten varmistamista ja linkittyy oppivan organisaation käsitteeseen. Oppiva organisaatio on työyhteisö, joka kehittää toimintaansa jatkuvasti oppimisen kautta (Alerasoul ym., 2022; Suominen, 2023). Oppiva organisaatio kannustaa tiedon jakamiseen, luo systemaattisia rakenteita yhteistyöhön ja uusien ideoiden kokeiluun (Alerasoul ym., 2022). Tällainen organisaatio seuraa aktiivisesti toimintaympäristön muutoksia ja mukauttaa toimintaansa sen mukaan. Johtaminen tukee oppimista sallimalla virheistä oppimisen ja edistämällä avoimuutta. Oppiva organisaatio pystyy paremmin innovoimaan, sopeutumaan muutoksiin ja saavuttamaan kilpailuetua, mikä vaikuttaa suoraan mm. innovaatiokyvykkyyteen, joustavuuteen ja menestykseen (Alerasoul ym., 2022). Organisaation kulttuuri, johtajuus ja rakenteet ovat keskeisiä tekijöitä oppimisen mahdollistamisessa. Kulttuuri on tapoja, arvoja ja toimintaa. Siihen liittyvät vuorovaikutus, luottamus ja yhteisöllisyys, jotka luovat pohjaa pedagogiselle hyvinvoinnille. Pedagoginen hyvinvointi syntyy vuorovaikutuksessa Vuorovaikutus on sitä, että vuoroin vaikutetaan toisiimme, joko tarkoituksellisesti tai huomaamatta (Baker, 2015). Vuorovaikutus on sanallisten ilmaisujen lisäksi kehonkieltä, ilmeitä, eleitä ja toimintaa (Baker, 2015; Isohätälä ym. 2020). Se on kulttuurinen asia, taito, jota voi kehittää. Vuorovaikutus luo parhaimmillaan kokemuksen siitä, että on arvostettu, kuultu ja tuettu. Sen esteitä ovat hierarkkisuus, rooliodotukset, pelko, psykologisen turvallisuuden puute, moninaisuus, aika, taidot, läsnäolo. Kun yksilö ja – mikä olennaisista – yhteisö voi hyvin, se pystyy rakentamaan luottamuksellisia suhteita ja tarjoamaan oppimisen kannalta keskeistä psykologista turvallisuutta. Vuorovaikutuksen keinoin voi rakentua jotakin uutta, mutta siihen tarvitaan tukea (Pramila-Savukoski, 2024). Avoimesta ja tasapuolisesta ja tasa-arvoisesta vuorovaikutuksesta rakentuu myös luottamus: luotan itseeni, luotan työkaveriin, luotan opiskelijaan ja opiskelijana luotan henkilöstöön ja organisaatioon. Luotan yhteiseen tavoitteeseen ja osaan omalla toimillani, tiimini toiminnalla, johtamisen keinoin poistaa esteitä tavoitteiden saavuttamisessa. Pedagoginen hyvinvointi on vastuullista toimintaa, joka näyttäytyy koko organisaatiotasoilla. Oppiminen on koko organisaation asia ja osa strategista johtamista (Alerasoul ym., 2022; Suominen, 2023; Wenström 2020, 21–23). Päätöksenteko ja resurssit vaikuttavat pedagogiseen hyvinvointiin, sillä resurssien muuttuessa on olennaista miettiä, mihin meidän niitä tulee kohdentaa ja miten. Hyvinvointi systeemisenä kokonaisuutena edellyttää kaikkien toimijoiden näkökulmien yhtäaikaista huomiointia kehittämisessä ja muutoksessa. Keskeisinä tarkasteltavina näkökulmina kehittämisen ja muutoksen merkityksellisyyden avaaminen, monensuuntainen vuorovaikutus ja yhteisen ymmärryksen rakentaminen sekä tätä kautta rakentuva yksilön ja yhteisön kyvykkyys uudistua. (Uusiautti ym. 2025.) Oppiminen on tulevaisuudessa yhä joustavampaa ja ajasta/paikasta riippumatonta ja korkeakoulutuksessa korostuvat tunnistetut tulevaisuuden osaamistarpeet (Opetushallitus, 2019). Oppiminen tulee olemaan yhä monikanavaisempaa ja monialaisempaa. Vaikka oppiminen on myös yhä vahvemmin oppijan vastuulla, korkeakoulutuksen merkitys on silti aivan olennainen yhteiskunnan menestymisessä. Teknologiaa tullaan hyödyntämään yhä enemmän mutta kasvokkain toteutuva vuorovaikutus ei menetä merkitystään. Aidot kohtaamiset ovat entistä tärkeämpiä. Joustava oppiminen vahvistuu. Tämä tulee näkymään myös opetusmenetelmissä ja arvioinnissa. Oppiminen on jatkossa yhä globaalimpaa ja avoimempaa. Miten pedagogista hyvinvointia kehitetään Lapin AMKissa? Lapin ammattikorkeakoulussa pedagogista hyvinvointia kehitetään syksyn 2025 ja kevään 2026 aikana osana laajempaa henkilöstön ja opiskelijoiden hyvinvoinnin ja ohjauksen kokonaisuutta. Määrittelemme henkilöstön ja opiskelijoiden kanssa pedagogista hyvinvointia yhteisössämme. On tärkeää tarkastella pedagogisen hyvinvoinnin kehittämisen hyviä käytänteitä, rakenteita kuten perehdyttämistä, mentoritoimintaa ja osaamisen jakamisen käytänteitä. Otamme vahvasti huomioon opiskelijoiden ajatuksia pedagogiseen hyvinvointiin liittyen ja pyrimme vastaamaan monimuotoisiin tarpeisiin ohjauksen mallia kehittämällä. Organisaation johdolla on erityinen vastuu tässä kokonaisuudessa huolehtia siitä, että pedagoginen hyvinvointi toteutuu kaikilla toiminnan tasoilla ja se nähdään kiinteänä osana organisaation ydintoimintaa. Jokaisella meillä on keskeinen rooli yhteisen hyvinvoinnin kehittämisessä. Mitä voin tehdä yksilönä- mutta vielä tärkeämpi: mihin kaikkeen voimmekaan yhteisönä? Lähteet: Alerasoul, S. A., Afeltra, G., Hakala, H., Minelli, E., & Strozzi, F. (2022). Organisational learning, learning organisation, and learning orientation: An integrative review and framework. Human resource management review, 32(3), 100854. https://doi.org/10.1016/j.hrmr.2021.100854 Baker, M. J. (2015). Collaboration in collaborative learning. Interaction Studies, 16(3), 451– 473. https://doi.org/10.1075/is.16.3.05bak Civil, T., Kosenkranius, M., Hailikari, T., Virtanen, V., Postareff, L. Approaches to teaching and wellbeing among European higher education teachers. Ammattikasvatuksen aikakauskirja, 27 (1), 72–91. https://doi.org/10.54329/akakk.157577 Hadwin, A. F., Järvelä, S., & Miller, M. (2018). Self-regulation, co-regulation and shared regulation in collaborative learning environments. In D. Schunk & J. Greene (Eds.), Handbook of Self-Regulation of Learning and Performance (2nd ed., pp. 83–106). Routledge. Hill, J., Healey, R. L., West, H., & Déry, C. (2021). Pedagogic partnership in higher education: Encountering emotion in learning and enhancing student wellbeing. Journal of geography in higher education, 45(2), 167–185. https://doi.org/10.1080/03098265.2019.1661366 Isohätälä, J., Näykki, P. & Järvelä, S. (2020). Convergences of joint, positive interactions and regulation in collaborative learning. Small Group Research, 51(2), 229–264. https://doi.org/10.1177/1046496419867760 Koskenranta, M. (2023). Sosiaali- ja terveysalan opettajien kollegiaalisuus ja kollegiaalisuusosaaminen ammatillisessa oppilaitoksessa sekä ammattikorkeakoulussa. University of Oulu. https://www.urn.fi/URN:ISBN:9789526236179 Meriläinen, M., Lappalainen, K. & Kuittinen, M. (2008). Pedagogiikan ja hyvinvoinnin suhde. Teoksessa Suomen kasvatustieteellinen seura, et al. Pedagoginen Hyvinvointi. 7–11. [Turku]: Suomen kasvatustieteellinen seura, 2008.Opetushallitus (2019). Osaaminen 2035. Osaamisen ennakointifoorumin ensimmäisiä ennakointituloksia. Raportit ja selvitykset 2019:3. Viitattu 7.9.2025 https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/osaaminen_2035.pdf Opetushallitus (2022). Teknologian kehittyminen avaa uusia ovia oppimisen tukemiseen ja yhteisöllisten toimintatapojen muodostumiseen tulevaisuuden kouluissa. Viitattu 7.9.2025 https://www.oph.fi/fi/uutiset/2022/teknologian-kehittyminen-avaa-uusia-ovia-oppimisen-tukemiseen-ja-yhteisollisten. Parpala, A., Postareff, L., Parpala, A., & Postareff, L. (2025). Hyvinvoiva ja pedagogisesti osaava korkeakouluopettaja. Vastapaino. Postareff, L., Mattsson, M., & Parpala, A. (2018). The effect of perceptions of the teaching-learning environment on the variation in approaches to learning—Between-student differences and within-student variation. Learning and Individual Differences, 68, 96–107. https://doi.org/10.1016/j.lindif.2018.10.006 Rintala, H., Postareff, L. & Ryymin, E (2023). Sitoudun, siis opin ‒ Miten edistää jatkuvaa oppimista työssä? Työelämän tutkimus 21 (1) https://doi.org/10.37455/tt.107998 Pramila-Savukoski, S., 0000-0001-6590-1174, & OY-338230732. (2024). Hybridikoulutusintervention kehittäminen terveystieteiden geneerisen osaamisen varmistamiseksi. Oulun yliopisto. https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202402061605 Suominen, J., & Suominen Jouni. (2023). Oppimisen johtaminen työelämässä. Tammertekniikka. Uusiautti, S., Vuojärvi, H., Pruikkonen, A., & Soukka, A. (2025). The perceived complexity of well-being within the change and development in higher education. International Journal of Applied Positive Psychology, 10(41), https://doi.org/10.1007/s41042-025-00235-z Wenström, S. (2020). Positiivinen johtaminen: Johda paremmin opetus- ja kasvatusalalla. PS-kustannus. Lue lisää Kaikki blogikirjoitukset 29.10.2025 Opiskelijablogi Mikaela Larsson Ruoka- ja kulttuurimatkailua Sloveniassa Maaliskuussa vierailin viiden muun Lapin AMK:n restonomiopiskelijan kanssa Sloveniassa ruoka- ja kulttuurimatkailun merkeissä. Viikon pituinen Erasmus-vaihto oli täydellinen… Matkailu, ruoka ja luonto 28.10.2025 Pohjoisen tekijät – Lapin AMKin asiantuntijablogi Kähkönen, Outi, Tukea Moodle-opiskeluun: viikkoteemoitus, mikro-oppiminen ja tekoälytuutori FM Outi Kähkönen toimii lehtorina Vastuulliset palvelut -osaamisryhmässä Lapin ammattikorkeakoulussa. Opetus ja oppiminen 27.10.2025 Pohjoisen tekijät – Lapin AMKin asiantuntijablogi Haapakangas, Tommi, Luonto kulttuurin peilinä – Transformatiivista oppimista Norjan kulttuuriympäristöissä Tommi Haapakangas toimii Lapin ammattikorkeakoulussa liikunnan- ja luontokasvatuksen lehtorina ja väitöskirjatutkijana. Hänen työnsä keskittyy luontoliikunnan, seikkailupedagogiikan ja kestävän… Opetus ja oppiminen