TtM, väitöskirjatutkija Sari Arolaakso työskentelee eritysasiantuntijana ja projektipäällikkönä Lapin ammattikorkeakoulun Osallisuus ja toimintakyky -osaamisryhmässä.  

Väestön ikääntyminen luo haasteita sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämiselle. Hyvinvointialueiden säästöpaineet, henkilöstön riittävyys sekä jatkuvasti digitalisoituva yhteiskunta edellyttää rohkeutta arvioida ja haastaa olemassa olevia toimintatapoja. Toimintatapojen kehittäminen ja uudistaminen puolestaan edellyttää uudenlaita osaamista, ennakointiosaamista. 

Ennakointi ei ole tulevaisuuden ennustamista 

Tulevaisuus on täynnä yllätyksiä. Siihen liittyy monia epävarmuustekijöitä ja kompleksisuutta. Me emme voi tietää tarkalleen, millaisia muutoksia tulee tapahtumaan. Voimme kuitenkin valmistautua tuleviin muutoksiin ennakoimalla. Ennakointi ei ole tulevaisuuden tietämistä, eikä ennustamista, vaan se on prosessi, jonka avulla pyritään tunnistamaan ja ymmärtämään tulevaisuuden mahdollisuuksia ja haasteita. Ennakointi auttaa organisaatioita ja yksilöitä varautumaan tulevaisuuteen.

Tässä kirjoituksessa ennakointia ja ennakoinnin prosessia tarkastellaan Jalonen ym. (2017.) Signaaleista tulevaisuustarinoihin, Ennakoinnin lyhyt käsikirja -teoksen avulla. 

Ennakoinnin aikaperspektiiviä ei ole rajattu. On kuitenkin hyvä tarkastella ilmiöön liittyviä tekijöitä riittävän pitkälle eteenpäin, jotta voi nähdä mahdolliset muutokset. Menneisyyden tunteminen on tärkeää niin yksilöön, yhteisöön kuin yhteiskuntaan liittyvien ilmiöiden tarkastelussa. Sanotaan, että mikäli halutaan katsoa 10 vuotta eteenpäin, on hyvä katsoa 20 vuotta taaksepäin.

Esimerkiksi yksilön toimintakykyä tarkasteltaessa ja ennakoivia toimia suunniteltaessa on tärkeä tietää, mitä on tapahtunut aiemmin ja mistä mahdolliset toiminnan vajaukset johtuvat (menneisyyden PAINO). Lisäksi on tarkasteltava, mitkä tekijät vaikuttavat tähän hetkeen (nykyhetken TYÖNTÖ) ja mitä mahdollisia muutoksia on nähtävissä (tulevaisuuden IMU). Nämä kolme, menneisyyden PAINO, nykyhetken TYÖNTÖ ja tulevaisuuden IMU muodostavat tulevaisuuskolmion (Kuva1.). 

Kuva 1. Tulevaisuuskolmio (Lähde: Tulevaisuuskolmio – Sitra).  

Geoff Mulganin mukaan nykyhetkessä vallitsee mielikuvituksen kriisi, innostavien ja eteenpäin vievien tulevaisuuskuvien puute. Tämän Mulgan näkee ennakoinnin ja muutoksen esteenä. Muutoksen esteenä voi olla myös rakennettu ympäristö, jo tapahtuneet muutokset ja vakiintuneet ajattelumallit ja oletukset. Näitä ei useinkaan osata tai uskalleta haastaa.  

Ennakointiprosessin vaiheet  

Ennakointiprosessissa voidaan erottaa kolme vaihetta. Sensing (luotaaminen), sensemaking (merkityksellistäminen) ja seizing (haltuunotto). Sensing eli luotaaminen on tulevaisuuden signaalien tunnistamista ja keräämistä. Sensemaking eli merkityksellistäminen on kerättyjen signaalien analysointia ja ymmärtämistä. Seizing eli haltuunotto on toimenpiteiden suunnittelua ja toteuttamista tulevaisuuden mahdollisuuksien hyödyntämiseksi. Mitä vakuuttavammin luotaamme ja merkityksellistämme, sitä paremmin pystymme ottamaan haltuun tarkasteltavan ilmiön ja ideoimaan ja ehdottamaan sille tulevaisuudessakin kestäviä ja vaikuttavia ratkaisuja. 

Ennakointiprosessin ensimmäisessä vaiheessa (luotaaminen) pyritään tunnistamaan ja keräämään tarkasteltavaan ilmiöön vaikuttavia signaaleja. Signaalit voivat olla heikkoja tai vahvoja merkkejä tai ilmiöitä. Ne voivat olla joko uusia ja yllättäviä tapahtumia tai jo havaittujen trendien uusia ilmentymiä. Trendit ovat paikallisia ja alueellisia kehityssuuntia tai muutoksia, jotka vaikuttavat ihmisten käytökseen, asenteisiin tai toimintaan.

Megatrendeistä puhutaan silloin kun kehityssuunnat vaikuttavat kaikkiin kaikkialla ja ovat yleisiä ja pitkäkestoisia. On hyvä huomioida myös mahdolliset mustat joutsenet. Ne ovat ennalta arvaamattomia, harvinaisia, mutta vaikutuksellisia tapahtumia. Esimerkiksi COVID-19-pandemia, varsinkin sen alku, oli ennalta arvaamaton tapahtua, musta joutsen. Ennalta arvaamattomiin tapahtumiin liittyy jälkikäteen selitettävyys, tapahtumien kulkuun liittyvä loogisuus selitetään vasta kun ne ovat jo tapahtuneet.

Ennakointiprosessin ensimmäiseen vaiheeseen liittyy ympäristön havainnointi eli monitorointi. Monitorointi tulisi olla organisaation jatkuvaa, strategista toimintaa. Tarkasteltavaan ilmiöön liittyvä ongelma, polttava kysymys tulee määrittää huolellisesti, jotta osataan tarkastella oikeita signaaleja. Tärkeää on myös määrittää ongelmaan, kysymykseen liittyvä konteksti, toimijat ja aikajänne.  

Prosessin toisessa vaiheessa (merkityksellistäminen) tunnistetut ja kerätyt signaalit analysoidaan systemaattisesti ja intuitiivisesti. Kukin tunnistettu trendiaihio ja niihin liittyvät signaalit tutkitaan ja luodaan tulevaisuuden otsikoita. Mitä kerätty data kertoo tulevaisuudesta polttavan kysymyksen näkökulmasta? Laaditaan väittämä tunnistetusta muutoksesta ja siten tulevaisuudesta, todeten jotakin ihmisistä ja heidän tulevaisuuden arvoistaan, asenteistaan, motiiveistaan, toimintatavoistaan ja käyttäytymisestään. Valitaan mielenkiintoisimmat, merkityksellisimmät ja lupaavimmat otsikot jatkotyöskentelyyn.

Jatkotyöskentely voi tapahtua esimerkiksi seinällä, johon kerätään valittuihin otsikoihin oivallus menneisyydestä (hindsight, PAINO), oivallus nykytilasta (insight, TYÖNTÖ) ja oivallus tulevaisuudesta (foresight, IMU). Prosessin tässä vaiheessa hyvänä työkaluna toimiin Sitran Trendikortit. Megatrendi – Sitra 

Ennakointiprosessin viimeisessä vaiheessa (haltuunotto) merkitykselliset toimenpiteet suunnitellaan ja toteutetaan tulevaisuuden mahdollisuuksien hyödyntämiseksi. Rakennetaan haluttua tulevaisuutta. Tässäkin vaiheessa Sitran Trendikortit ovat hyödyllinen työkalu polttavan kysymyksen kannalta olennaisten muutosten rakentamiseksi. Korttien avulla voidaan aktivoida ihmisiä pohtimaan, mitkä trendit ovat oleellisia ja todennäköisiä polttavan kysymyksen kannalta ja mitkä trendit ovat toivottuja ja miksi ja puuttuuko jotain. Pyritään saavuttamaan yhteinen ymmärrys ilmiöön vaikuttavista tekijäistä. Ihmiskeskeistä ajattelua voi vahvistaa pohtimalla, miten toivottu muutos toteutuessaan vaikuttaa ihmisen (case) arkielämään.  

Ennakointi sote-palveluissa   

Sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisessä painopisteen siirtäminen korjaavasta kohti ennaltaehkäisevää toimintaan on ollut tavoitteena jo pitkään. Valtakunnallisissa tavoitteissa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiselle painottuu palveluiden laadun parantuminen, toimien vaikuttavuus, ennakointi ja yhteistyö eri toimijoiden kanssa sekä tiedon ja tutkimus- ja kehittämistoiminnan vahvistuminen digitalisaatiota hyödyntäen (STM 2024).

STM on jo vuonna 2020 ohjeistanut kuntia ennakoivien toimien käyttöönottoon sote-palvelujen kuormituksen hallitsemiseksi ja palvelujen riittävyyden turvaamiseksi (STM 2020). Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL 2024) toteuttaman kyselyn mukaan kuntien ja hyvinvointialueiden ikäihmisten hyvinvoinnin, terveyden ja toimintakyvyn edistämisen toimien toteuttamiseen liittyvissä yhteistyöprosesseissa ja –rakenteissa on parannettavaa tai niitä ei ole lainkaan.  

Ennakoivan soten toiminnallisina haasteina nähdään johtamiskulttuurin varovaisuus ja riskien välttely, joka estää uusien innovaatioiden käyttöönottoa. Painopiste on edelleen reaktiivisessa, korjaavassa hoidossa, mikä hidastaa siirtymistä ennakoivaan toimintaan. Lisäksi teknologian hyödyntäminen on puutteellista. Teknologian tarjoamia mahdollisuuksia ei täysin ymmärretä ja sen käyttöönotto jää usein pintapuoliseksi.

Sote-palveluiden rahoitusmalli perustuu sairastavuuteen, mikä suosii lyhyen aikavälin säästöjä korjaavilla toimilla. Meidän tulee lisätä palveluiden järjestämiseen proaktiivisuutta ja hyödyntää hyviä käytäntöjä muun muassa Tanskan mallin mukaisesti. (Niskasaari ym 2025.) Tanskassa on perinteisesti kaikille 75 vuotta täyttäneille tarjottu ennakoiva kotikäynti kaksi kertaa vuodessa. Kotikäyntien tavoitteena on tukea toimintakykyä ja itsenäistä kotona asumista. (Hendriksen & Vass 2005.)

Ennakoivilla toimintamalleilla ehkäistään sairauksia ja kohdennetaan resursseja nykyistä tehokkaammin. Tämä edellyttää sote-palveluiden järjestämisessä eri toimijoiden yhteistyötä ja toimien syvempää integraatiota sekä varhaisen puuttumisen ohjelmien kehittämistä. 

Lapin ammattikorkeakoulun Ennakoi, Teknologiset ratkaisut ennakoivan tiedon keräämisessä ja ikäihmisten kotona asumisen tulemisessa -hankkeessa (2023-2026) pyritään vastaamaan tähän haasteeseen. Hanke toteutuu yhteistyössä Lapin hyvinvointialueen kanssa. Hankkeessa on pilotoitu ja edelleen kehitetty ikäihmisten hyvinvoinnin, terveyden ja toimintakyvyn edistämisen hyviä käytäntöjä hyödyntämällä teknologisia ratkaisuja. Pilotoinneissa kehitetyt ennakoinnin mallit ovat kohdistuneet yli 65 vuotiasiin alueen asukkaisiin.

Piloteissa on toteutettu matalalla kynnyksellä neuvontaa ja ohjausta ravitsemukseen, liikuntaa ja aivoterveyteen. Jo lyhytkin ohjaus on tuottanut merkittäviä tuloksia yksilötasolla. Pilotteihin osallistuneet ovat kuvanneet havahtuneensa oman hyvinvoinnin, terveyden ja toimintakyvyn tarkkailuun ja vanhuuteen varautumiseen sekä saaneensa tietoa alueen ikääntyneille suunnatuista palveluista. Myös eri palveluiden tuottajat kokevat saaneensa lisätietoa toisistaan ja yhteistyö eri toimijoiden välillä on vahvistunut hankkeen aikana. Hankkeen toimenpiteisiin on osallistunut yli 500 alueen asukasta ja toimijaa. Hankkeesta voi lukea lisää sen verkkosivuilta. Hanketta rahoittaa Lapin liitto Euroopan aluekehitysrahastosta. 

Lopuksi  

Meillä on hyviä ja toimivia ennakoinnin malleja ikäihmisten hyvinvoinnin, terveyden ja toimintakyvyn edistämiseen ja kotona asumisen tukemiseen. Tutkimukset osoittavat, että ennakoivat mallit voivat tuoda merkittäviä hyötyjä, mutta silti ennakointiin ei panosteta.

Lapin hyvinvointialueen toimintakertomuksen (2024) mukaan alueella tapahtui 327 lonkkamurtumaa ja että määrä on kasvanut edellisvuoteen verrattuna. Yhden lonkkamurtuman hoito- ja kuntoutus kustannukseksi on arvioitu noin 30 000 euroa ja lonkkamurtumista koituvat kokonaiskustannukset ovat Suomessa noin 300 miljoonaa vuosittain. Onko meillä varaa jättää käyttämättä ennakoinnin hyöty?  

Lähteet: 

Hendriksen, C., & Vass, M. 2005. Preventive home visits to elderly people in Denmark. Zeitschrift für Gerontologie und Geriatrie, 38 (Suppl 1), I31–I33. Viitattu 17.10.2025. https://doi.org/10.1007/s00391-005-1109-9 

Jalonen, H., Lehti, M., Tonteri, A., Koskelo, M., Nousiainen, A.K. & Jäppinen, T. 2017. Signaaleista tulevaisuustarinoihin, Ennakoinnin lyhyt käsikirja. Turun ammattikorkeakoulun oppimateriaaleja 109. 

Niskasaari, E., Cansel, A., Kemppainen, T., Lehto, P. & Tiihonen, T.  2025. Suomi ennakoivan sosiaali- ja terveydenhuollon edelläkävijäksi. Viitattu 17.10.2025 https://www.sitra.fi/julkaisut/suomi-ennakoivan-sosiaali-ja-terveydenhuollon-edellakavijaksi/ 

STM 2024. Valtakunnalliset tavoitteet sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiselle. Sosiaali- ja terveysministeriön JULKAISUJA | 2024:2. Viitattu 17.10.2025. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/165405/STM_2023_2_J.pdf?sequence=1&isAllowed=y 

STM 2020. STM ohjeistaa kuntia ottamaan käyttöön ennakoivia toimia sosiaali- ja terveydenhuollon vahvistamiseksi. Viitattu 17.10.2025 https://stm.fi/-/stm-ohjeistaa-kuntia-ottamaan-kayttoon-ennakoivia-toimia-sosiaali-ja-terveydenhuollon-vahvistamiseksi 

THL 2024. Iäkkäiden terveyttä ja hyvinvointia edistävissä rakenteissa puutteita kunnissa ja hyvinvointialueilla Viitattu 21.7.2025  https://thl.fi/-/iakkaiden-terveytta-ja-hyvinvointia-edistavissa-rakenteissa-puutteita-kunnissa-ja-hyvinvointialueilla