Opiskeluaika voi tarjota ainutlaatuisen tilaisuuden lähteä kansainväliseen vaihtoon, jossa voi parantaa kielitaitoaan sekä voittaa ja kehittää omia epävarmuuksiaan ja pelkojaan.

Olen 31-vuotias, viimeisen vuoden terveydenhoitajaopiskelija ja tein kolmen kuukauden pituisen työharjoittelun Keniassa, Kisumun kaupungissa. Olen aina haaveillut mahdollisuudesta asua tai viettää pidempi aika ulkomailla, mutta englannin kielen taitoni on usein tuntunut esteeltä unelmien toteuttamiselle. Ajan myötä kielitaidottomuudestani kasvoi eräänlainen mörkö ja ajattelin, etten pääse siitä koskaan yli.

Hyppy tuntemattomaan

Heti korkeakouluopintojeni alkaessa tiedustelin opinto-ohjaajaltani mahdollisuuksista lähteä vaihtoon ja kerroin avoimesti epävarmuuksistani. Opinto-ohjaajani suositteli Terve Afrikka -verkoston kautta kolmen kuukauden vaihtoa, jossa ryhmä lähtee yhdessä Ugandaan tai Keniaan.

Otin riskin ja laitoin hakupaperit Kenian vaihtoryhmään.

En ollut aiemmin kiinnostunut Afrikkaan lähdöstä, mutta tuntematon alkoi kiinnostaa. Otin riskin ja laitoin hakupaperit Kenian vaihtoryhmään. Onnekseni pääsin läpi hakuprosessista ja minut valittiin helmikuussa 2025 Keniaan lähtevään seitsemän hengen ryhmään, jossa kaikki olivat sosiaali- ja terveysalan opiskelijoita.

Maasai Mara -luonnonpuistossa safarilla vaihtoporukan kanssa

Vaihto ja vaikuttaminen – mahdollisuus kertoa tarina, joka inspiroi

Vaihtoni koostui kolmesta eri työharjoittelusta. Keniassa meillä oli Kisumun yliopiston kautta ohjaaja, jonka kanssa suunnittelimme työharjoittelupaikat. Suoritin harjoittelut ympäri Keniaa yli 11:ssä eri sosiaali- ja terveysalan työpaikassa, jotta näkisin mahdollisimman laajasti paikallisia toimintatapoja hoitoalalla.

Tykkään jakaa kokemuksiani sosiaalisen median kautta innoittamaan muita löytämään samoja ilon lähteitä ja kokeilemaan uusia asioita. Ennen vaihtoon lähtöä hain myös koulumme ambassador-tehtävään. Päivitin Lapin ammattikorkeakoulun My Global Diary -tiliä Instagramissa ja jaoin kokemuksiani kuvin, videoin ja kirjoittaen. Tämä oli mukava lisä Afrikan arkeeni, ja samalla se toimi arjen purkukeinona ja päiväkirjana, kun pysähdyin miettimään kulunutta viikkoa.

Vaihto antaa oivalluksia ja avaa uusia ovia

Vaihto antoi minulle rohkeutta puhua englantia. Tämä avasi uuden oven Suomessa ja johti kesätyöpaikkaan, jossa suurin osa asiakkaista on ulkomaalaisia ja englanti on päätyökieleni. Kokemus Afrikassa opetti myös kulttuurieroista. Hoitoala poikkesi paljon omasta kulttuuristamme, mikä vahvisti hoitajan identiteettiäni, moraaliani ja etiikkaani.

Keniassa on ihmisiä kymmenen kertaa enemmän kuin Suomessa, ja esimerkiksi liikenne tuntui todella kaoottiselta. Ihmisiä oli kaikkialla, mutta kaiken sen keskellä heidän asenteensa elämään oli “pole pole” – ota rauhassa. Kun palasin Suomeen, arki tuntui todella hektiseltä ja työelämä jatkuvalta multitaskaamiselta.

Elämää Keniassa

Terve Afrikka -verkosto järjesti meille orientaatiopäiviä ja tarjosi apua kaikissa järjestelyissä ennen lähtöä. Lisäksi saimme tukea edelliseltä vaihtoryhmältä sekä vastuuopettajalta, joka lähti mukaamme ensimmäisen kahden viikon ajaksi. Asuimme koko ryhmän kanssa vuokralla samassa talossa. Omakotitalo sijaitsi Kisumussa varakkaammalla alueella, ja kotimme siisteydestä huolehti kodinhoitaja sekä turvallisuudestamme vartija.

Ryhmämme urheili paljon yhdessä: kävimme kuntosalilla, juoksemassa ja teimme yhteistreenejä kotona. Näin pidimme huolta jaksamisestamme. Teimme myös useita unohtumattomia reissuja. Kävimme muun muassa kolmen päivän safarilla Maasai Marassa, jossa näimme kirahveja, seeproja, norsuja ja leijonia niiden luonnollisessa elinympäristössään. Lomailimme lisäksi Tansanian Sansibarilla sekä Keniassa Mombasassa. En ollut koskaan nähnyt niin kirkasta vettä, ja sain uida delfiinien kanssa. Pääsin vierailemaan myös Kenian ainoassa sademetsässä.

Sansibarilla veneretkellä

Elämään kuuluu haasteita, ja erityisesti vieraassa ympäristössä negatiivisten asioiden käsittely voi olla vaikeaa. Meillä oli kuitenkin hyvä ryhmä, ja jo alussa kävimme läpi avoimuuden ja toimivan keskusteluyhteyden tärkeyden. Minua auttoi aiempi armeijakokemus sekä se, että olin tottunut asumaan kaukana perheestäni. Paras neuvoni on pysähtyä haasteen äärelle ja kerätä jo Suomessa itselleen toimivia purkukeinoja talteen. Afrikassa en voinut lähteä yksin metsään, mutta pystyin soittamaan kotiin, kuuntelemaan musiikkia, joogamaan tai kirjoittamaan.

Joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle

Kielitaito paranee, kun sitä uskaltaa käyttää ja rohkeus kasvaa. Koko prosessi ja itse lähtö ovat jännittäviä, ja siitä selviytyminen antaa valtavasti rohkeutta tulevaisuuteen. Maailmankuva avartuu ja ymmärrys muista kulttuureista syvenee, kun näkee ja kokee toisen kulttuurin todellisuuden. Resilienssi kasvaa, kun kohtaa väistämättä odottamattomia haasteita ja selviytyy niistä. Ryhmätaidot kehittyvät, kun arkea jakaa vieraiden ihmisten kanssa. Arvostus Suomea kohtaan kasvaa, kun ymmärtää, etteivät sähkö ja puhdas vesi ole itsestäänselvyyksiä.

Jos mietit vaihtoa, lähde.

Jos mietit vaihtoa, lähde. Tee se avoimin mielin ja valmistaudu hyvin. Varaa aikaa käytännön järjestelyille. Alkujännitys on luonnollista, ja tunteet voivat olla sekavia: ihana lähteä, mutta toisaalta haluaisi jäädä kotiin. Anna itsellesi aikaa – kulttuurishokki tulee todennäköisesti sekä mennessä että tullessa. Alku voi olla sumuinen, ja ikävä, epämääräiset tuntemukset ja unet kertovat uudesta alusta.

Paluun jälkeen voi tuntua, etteivät muut ymmärrä kokemustasi ja sopeutuminen normaaliin arkeen uusien kokemusten kanssa voi olla haastavaa. Nämä tunnetilat ovat kuitenkin tyypillisesti ohimeneviä, ja puhumalla sekä omien rutiinien avulla niistä pääsee yli.
Päällimmäisenä mielessä vaihdon jälkeen on onnellisuus siitä, että sai kokea tämän unohtumattoman seikkailun ja jakaa sen muiden kanssa.

Sonja Hyvönen, terveydenhoitajaopiskelija