KTT Maria Joutsenvirta työskentelee osa-aikaisena erityisasiantuntijana ja liikunnanohjaaja (YAMK) Arno Heikkala lehtorina Lapin ammattikorkeakoulun Pohjoinen hyvinvointi ja palvelut -osaamisalueella.  

Millaisia valmiuksia työelämän tulevaisuus edellyttää, ja miten transformatiivinen oppiminen voi tukea niiden kehittymistä? Kevätlukukaudella 2026 toteutimme Lapin AMKissa kaksi Työelämän tulevaisuustaidot -pilottikurssia, yhden AMK- ja yhden YAMK-opiskelijoille. Tässä artikkelissa tarkastelemme transformatiivisen oppimisen pedagogiikan vaikutuksia oppimisprosessiin. Havainnot perustuvat Copilot-avusteisesti tehtyihin analyyseihin opiskelijoiden reflektioista.

Tulevaisuus haastaa ennennäkemättömällä tavalla työelämässä tarvittavaa osaamista ja sen kouluttamista (Isacsson ym. 2016; Heikkinen & Kukkonen 2019; Laininen & Salonen 2019). Tekoälyistyvässä työelämässä menestyvät organisaatiot, joiden työntekijät osaavat yhdistää teknologisen älykkyyden ihmisten yhteiseen luovuuteen, merkityksenantoon ja eettiseen harkintaan (Scharmer 2026).

Aikuiskoulutuksessa korostuvat yhä enemmän sellaiset valmiudet, joita ei voida palauttaa pelkkään tiedon ja taitojen omaksumiseen. Uudet valmiudet liittyvät uuteen tapaan olla ja kohdata toiset työelämän radikaalissa ennakoimattomuudessa, josta puuttuvat valmiit ratkaisut. Tällaisia valmiuksia ovat esimerkiksi reflektiokyky, systeeminen ajattelu, dialogisuus, kuuntelutaito ja kyky toimia keskeneräisyydessä.

Toteutimme näiden valmiuksien kehittämiseen suunnitellut pilottikurssit transformatiivisen oppimisen pedagogiikkaa soveltaen. Hyödynsimme kokemuksiamme aiemmista transformatiivisen oppimisen toteutuksista sekä Lapin AMKissa että muualla (Laininen ym. 2024; Holma ym. 2025; Joutsenvirta ym. painossa).

Analyysin perusteella pilottikurssit synnyttivät muutoksia osaamisen lisäksi opiskelijoiden ajattelussa, toiminnassa ja ammatillisessa identiteetissä. Merkittävin havainto oli, että juuri oppimisprosessin haastavimmat vaiheet näyttivät käynnistävän syvimmät muutokset. Saimme opiskelijoiden reflektioista myös hyödyllisiä ideoita kurssien jatkokehittämiseen.

Transformatiivinen oppiminen perustuu dialogiin ja reflektioon

Transformatiivisen oppimisen tavoitteena on muuttaa tapaa, jolla ihminen ymmärtää itsensä suhteessa toisiin ihmisiin ja ympäröivään maailmaan. Tällainen muutos edellyttää totuttujen ajattelu- ja toimintamallien kriittistä tarkastelua sekä siirtymistä kohti systeemisempää ja relationaalisempaa ymmärrystä (Joutsenvirta ym. 2022; Laininen & Salonen 2023).

Transformatiivisen oppimisen pedagogiikka eroaa monista muista pedagogisista lähestymistavoista siinä, että sen painopiste ei ole ensisijaisesti tiedollisten sisältöjen omaksumisessa vaan oppijan ajattelun, maailmasuhteen ja toimijuuden muutoksessa. Kyseessä on aikaa vaativa ja dialoginen prosessi, joka voi uudistaa myös oppijan identiteettiä. Prosessin aikana oppija pysähtyy tarkastelemaan kriittisesti omia oletuksiaan, ajattelutapojaan ja tapojaan hahmottaa maailmaa. Tämän reflektiivisen työskentelyn kautta voi rakentua uudenlainen ymmärrys, joka avaa mahdollisuuksia nähdä, tulkita ja toimia toisin.

Pilottikurssien pedagogisena lähtökohtana oli dialoginen työskentely. Oppimisympäristö rakennettiin siten, että opiskelijat pystyivät kohtaamaan epävarmuutta, tarkastelemaan omia oletuksiaan ja käsittelemään erilaisia näkökulmia turvallisessa oppimisympäristössä. Keskeistä oppimisen ja kasvun pedagogiikassa oli tukea opiskelijoita tutkimaan omaa ajatteluaan, kuuntelemaan toisia, hyödyntämään kehollis-intuitiivista tietoa ja rakentamaan uutta ymmärrystä yhdessä.

Oppiminen alkoi omien oletusten tunnistamisesta

Sekä AMK- että YAMK-opiskelijoiden reflektioissa toistuivat kokemukset kiireestä, jatkuvasta suorittamisesta, keskeytyksistä ja hajautuneesta tarkkaavaisuudesta. Monet tunnistivat toimivansa arjessaan eräänlaisella autopilotilla ja havaitsivat tämän heikentävän hyvinvointia, oppimista sekä vuorovaikutusta.

Tietoisuus-, läsnäolo- ja vuorovaikutustaitojen harjoittaminen olivat kursseilla keskeisessä roolissa. Monille harjoitukset olivat uusia ja haastoivat pysähtymään oman olemisen ja tiedostamattomien toimintojen äärelle. Dialogit rakennettiin opiskelijoiden työ- ja elämänkokemusten ympärille, jolloin oppiminen kytkeytyi suoraan heidän arkeensa ja työelämänsä tilanteisiin.

Vertaisreflektioiden avulla opiskelijat laajensivat omia näkökulmiaan ja tunnistivat ajattelunsa sokeita pisteitä. Tämä loi perustan myöhemmälle ajattelun ja toiminnan muutokselle.

Psykologinen turvallisuus mahdollisti syvän oppimisen

Yksi pilottikurssien merkittävimmistä onnistumisista oli psykologisesti turvallinen oppimisympäristö. Opiskelijat kokivat oppimisilmapiirin avoimeksi ja luottamukselliseksi. Kokemuksen taustalla oli läsnäoleva ja arvostava vuorovaikutus niin pienryhmissä kuin opettajien kanssa. Turvallinen tila mahdollisti henkilökohtaisten kokemusten jakamisen sekä omien toimintatapojen kriittisen tarkastelun.

Monet opiskelijat havaitsivat ensimmäistä kertaa, kuinka vaativaa aito kuunteleminen on. Samalla he oivalsivat, kuinka merkittävästi kuunteleminen vaikuttaa ajattelun laajentamiseen ja ymmärryksen rakentumiseen yhteistyössä. Kokemus haastoi aiempia käsityksiä asiantuntijuudesta ja vuorovaikutuksesta.

Tulevaisuustaidot kehittyivät käytännön toiminnassa

Reflektioiden perusteella kurssi vahvisti erityisesti seuraavia työelämän metataitoja:

  • reflektiivinen ajattelu ja metakognitio
  • dialogi- ja kuuntelutaidot
  • empatia ja relationaalinen ymmärrys
  • systeeminen ajattelu
  • epävarmuuden sietäminen
  • itsensä johtaminen
  • toimijuus ja vastuunkanto
  • yhteisöllinen oppiminen

Opiskelijat kuvasivat konkreettisia muutoksia toiminnassaan: he lisäsivät tietoista läsnäoloa, harjoittelivat aktiivista kuuntelua, esittivät enemmän avoimia kysymyksiä ja sovelsivat dialogisia toimintatapoja työelämässä. Oppimista siirrettiin suoraan palavereihin, asiakastyöhön, tiimityöhön ja johtamiseen.

Ajattelu muuttui yksilöstä systeemiin

Yksi selkeimmistä muutoksista näkyi opiskelijoiden tavassa hahmottaa työelämän ilmiöitä. Reflektioissa kuvattiin siirtymää yksilökeskeisestä ajattelusta kohti systeemistä ymmärrystä. Ongelmia ei enää nähty yksittäisten ihmisten tai tekijöiden ominaisuuksina, vaan osana laajempia vuorovaikutuksen, rakenteiden ja toimintaympäristöjen muodostamia kokonaisuuksia. Samalla opiskelijat tunnistivat oman vaikutusmahdollisuutensa näissä systeemeissä.

Erityisesti YAMK-opiskelijoiden reflektioissa korostui halu vahvistaa psykologista turvallisuutta, kehittää työyhteisöjen toimintakulttuuria ja toimia muutoksen mahdollistajina.

Ammatillinen identiteetti rakentui uudelleen

Kurssien merkittävimmät vaikutukset liittyivät ammatillisen identiteetin muutokseen. Moni opiskelija kuvasi siirtymää tietävästä asiantuntijasta oppijaksi, kontrolloijasta kuuntelijaksi sekä suorittajasta reflektiiviseksi toimijaksi.

Läsnäoloa, itsejohtamista ja reflektiota käsittelevät tehtävät auttoivat tunnistamaan suorituskulttuurin vaikutuksia omaan toimintaan. Monet kuvasivat siirtymää jatkuvasta suorittamisesta kohti harkitsevampaa, tietoisempaa ja armollisempaa työotetta.

Asiantuntijuus alkoi näyttäytyä aiempaa vähemmän yksilöllisenä tietovarastona ja enemmän kykynä osallistua yhteiseen ajatteluun, oppia jatkuvasti sekä mahdollistaa muiden onnistumista.

Inhimilliset taidot nousivat keskiöön tekoälyaikakaudella

Lapin AMKin Pedagogisten linjausten mukaisesti pedagogiikkamme tähtäsi opiskelijan kykyyn ’toimia vaativissa ja muuttuvissa olosuhteissa’ sekä erityisesti hänen valmiuksiinsa ’uudistaa työelämää vastuullisesti, kestävästi ja rohkeasti sekä opintojen aikana että valmistuttuaan työelämään’. Puhuimmekin opiskelijoista niin sanottuina ”muutosagentteina”, jotka ottaisivat vastuuta tulevaisuuden työelämän kehittämisestä.

Analyysin kiinnostavimpiin havaintoihin kuului se, että opiskelijoiden kehittyvät taidot olivat juuri niitä, joita tekoäly ei helposti korvaa. Kurssi vahvisti empatiaa, eettistä harkintaa, vuorovaikutusta, reflektiokykyä, merkitysten rakentamista ja systeemistä toimijuutta.

Monet opiskelijat kuvasivat muutosta reaktiivisesta toiminnasta tietoisempaan toimintaan sekä yksilöllisestä suoriutumisesta yhteiseen merkitysten rakentamiseen. Samalla vahvistui kokemus omasta vaikutusmahdollisuudesta työyhteisöjen ja toimintakulttuurien kehittämisessä.

Mitä opetuksen kehittäjät voivat oppia piloteista?

Tulokset viittaavat siihen, että työelämän tulevaisuustaitoja ei kehitetä tehokkaimmin lisäämällä sisältötietoa tai opettamalla valmiita toimintamalleja. Sen sijaan tarvitaan pedagogisia prosesseja, joissa oppijat voivat

  • reflektoida omia oletuksiaan
  • osallistua turvallisiin dialogisiin oppimistilanteisiin
  • kokeilla uusia toimintatapoja käytännössä
  • tarkastella toimintaansa osana laajempia systeemejä
  • siirtää oppimansa välittömästi työelämään.

Analyysin perusteella kurssit olivat pedagogisesti onnistuneita. Reflektioissa esille nousi kaksi merkittävää kehityskohdetta tai ristiriitaa, joiden kanssa opiskelijat painivat.

1. Ajan ja suorituspaineiden haaste

Sekä AMK- että YAMK-opiskelijat kuvasivat kiireistä työ-, opiskelu- ja perhearkea merkittävimpänä esteenä uusien taitojen harjoittelulle. Moni tunnisti ristiriidan: juuri ne ihmiset, jotka hyötyisivät eniten pysähtymisestä ja läsnäolosta, kokevat usein, ettei heillä ole siihen aikaa.

2. Epämukavuuden ja epävarmuuden haaste

Syvä kuunteleminen ilman neuvomista, hiljaisuus, hitaampi työskentelyrytmi sekä valmiiden mallien puuttuminen aiheuttivat monille alkuvaiheessa epävarmuutta. Samalla juuri nämä kokemukset näyttivät käynnistävän syvimmät oppimisprosessit.

Opiskelijat tunnistivat nopeasti omia toimintamallejaan, kuten kiireeseen reagoimisen, nopeiden tulkintojen tekemisen ja toisten keskeyttämisen. Näiden muuttaminen pysyviksi uusiksi käytännöiksi kiireisessä arjessa osoittautui kuitenkin pitkäjänteistä harjoittelua vaativaksi prosessiksi.

Opiskelijoiden haasteet kertovat osaltaan siitä, kuinka syvälle juurtuneita suorittamisen ja tehokkuuden normit ovat nykyisessä työelämässä – ja osin myös aikuiskoulutuksen saralla. Vastaavanlaisten toteutusten kehittämisessä keskeistä ei ole haasteiden poistaminen, vaan turvallisen, dialogisen ja riittävän pitkäkestoisen oppimisprosessin mahdollistaminen.

Lopuksi

Pilottien perusteella transformatiivisen oppimisen pedagogiikka tarjoaa vahvan välineen työelämän tulevaisuustaitojen kehittämiseen. Kurssit näyttävät vahvistaneen opiskelijoiden valmiuksia toimia tietoisina, dialogisina ja aktiivisina muutostoimijoina.

Oppiminen ei jäänyt tiedolliselle tasolle, vaan näkyi muutoksina ajattelussa, toiminnassa ja ammatillisessa identiteetissä. Erityisen merkittävä havainto oli, että oppimisprosessin haastavimmat ja epämukavimmat vaiheet näyttivät synnyttävän syvimmät muutokset.

Opiskelijoiden reflektioiden perusteella pystyimme tunnistamaan myös kehittämiskohteita tulevaa varten. Näitä olivat esimerkiksi työmäärän keventäminen, materiaalien priorisointi, opettajan ja opiskelijoiden välisen dialogin vahvistaminen sekä oppimispolun selkeyttäminen.

Maailmasuhteen ja identiteetin uudistuminen on pitkä prosessi, joka vaatii aikaa. Transformatiivisen oppimisen läpikäyneet työntekijät ovat kokeneita tuomaan työelämään reflektiokykyä, kriittistä ajattelua, yhteistyötä vahvistavia toimintatapoja ja valmiuksia uudistaa organisaatioiden käytäntöjä muuttuvissa tilanteissa. Tämä tekee transformatiivisen oppimisen pedagogiikasta yhden lupaavan lähestymistavan tulevaisuuden työelämäosaamisen kehittämiseen.

Lähteet

Heikkinen, H. L. T. & Kukkonen, H. (2019). Ammattikorkeakoulu toisin ajateltuna: Osaaminen, sivistys ja tiedon intressit. Aikuiskasvatus, 39(4), 262–275. https://doi.org/10.33336/aik.88096

Holma, S., Laininen, E. & Joutsenvirta, M. (toim.) (2025). Planetaarinen opettajuus ja oppiminen – työkirja kestävän tulevaisuuden rakentajille. Itä-Suomen yliopisto. URN: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-5825-9

Isacsson, A., Salonen, A. O. & Guilland, A. (2016). Transversaaliset taidot tulevaisuuden ammattikorkeakoulun mahdollisuutena. Ammattikasvatuksen aikakauskirja, 18(4), 61-67. https://journal.fi/akakk/article/view/84854

Joutsenvirta, M., Laininen, E. & Holma, S. (painossa). Tilan kannattelu transformatiivisen oppimisen käytäntönä. Sosiaalipedagogiikka.

Joutsenvirta, M., Laininen, E., Tyni, S. & Korkeakoski, M. (2022). Transformatiivinen oppiminen kestävyysosaamisen tukena. AMK-lehti/UAS Journal 3/2022. https://uasjournal.fi/3-2022/transformatiivinen-oppiminen-kestavyysosaamisen-tukena/

Laininen, E. & Salonen, A. O. (2019). Koulutusorganisaatiot yhteiskunnan uudistajina. Sosiaali-pedagogiikka, 20, 61–72. https://doi.org/10.30675/sa.80443

Laininen, E. & Salonen, A. O. (2023). Planetaarinen sosiaalipedagogiikka uudistaa käsityksiä työstä ja ammatillisesta osaamisesta. Sosiaalipedagogiikka, vol. 24, 105-124. https://doi.org/10.30675/sp.127973

Laininen, E., Joutsenvirta, M. & Salonen, A. O. (2024). Planetaarinen sosiaalipedagogiikka ihmisenä kasvamisen ja yhteiskunnan uudistumisen vauhdittajana. Sosiaalipedagogiikka, vol. 25, 129-143. https://doi.org/10.30675/sp.144879

Scharmer, O. (2026). Leadership’s Blind Spot in the Age of AI. MIT Sloan Management Review, July 7, 2026. https://sloanreview.mit.edu/article/leaderships-blind-spot-in-the-age-of-ai/